All Categories

Elämä on nyt !

27/8/2024

Elokuinen kuvausviikko. Pitkiä päiviä. Sää suosi kuin suosikin ulkona tapahtuvia kuvauksia. Viimeisenä päivänä taivaalle ilmestyi uhkaavia pilviä, mutta selvisimme niistä pelkällä säikähdyksellä. Suunnitellut kuvaukset saatiin tehdyksi aikataulun mukaisesti.

Kuvauspäivä alkoi maskeeraajan tuolissa istuen ja puvustajan pakeilla käyden. Sitten kuljetus kuvauspaikalle. Siihen, että lähellä häärii iso joukko ammattilaisia ja itse yrittää keskittyä sekä pysyä omassa ”kuplassaan”, tottuu ihmeen nopeasti. Ympärillä kuvaajat, äänittäjä, ”runner”, lavastaja, ohjaajat, tuottajat, maskeeraaja, puvustaja, apulaiset.
Hiljaisuus! Kuvaus. Ääni? Ääni käy. Kamera? Käy. Kuva 10, otto 6. Olkaa hyvät!

Koskaan elämässäni en ole saanut sellaista palvelua kuin kuvauspäivinä. Onko kylmä?
Tässä takki, ole hyvä. Aamutakki päälle, aamutakki pois. Yritä pysyä lämpimänä!
Kuvauspäivien ruokahuolto oli erinomainen.

Mokasinko? Aivan varmasti. Olin myös sekoittanut idutusryhmäläisten nimet. Pyysin heiltä anteeksi. Kun kuvaukset päättyivät heidän osaltaan, erosimme ystävinä. Esiintyjien osalta projekti päättyi kuvauksiin. Ohjaajien työ jatkuu, elokuvan työstäminen jatkuu.

Oli hieno kokemus olla mukana tässä projektissa. Sain tutustua elokuvan teon maailmaan ja tehdä työtä näiden upeiden ihmisten kanssa.
Mitä projektista jää mieleen? Muistoja.
Muistoja aurinkoisista kesäpäivistä, merestä, kimaltelevasta vedestä, pehmeästä hiekasta jalkojemme alla. Muistoja naurusta, yhdessä tekemisestä, taukoteestä…

Kiitän osaltani kaikkia projektissa mukana olleita. Lyhytelokuvan työnimeltään ”Oodi iälle” on tarkoitus valmistua joulukuuhun mennessä. Arvaa, jännittääkö kun on ensi-ilta!
Kiitän sinua, lukijamme, että olet ollut matkassamme mukana. Toivon, että saat tanssielokuvasta rohkaisua elää omannäköistäsi elämää. Kaikki on tässä ja nyt. Elämä on nyt.

Arja, entinen nuori.

Kuva Tuomas Pakka.

Jännittää - mokaanko?

20/8/2024

Harjoittelut on nyt harjoiteltu. Meidän pitäisi olla valmiit tulevaa varten - työnimeltään Oodi iälle -tanssilyhytelokuvan kuvauksia. Olemmeko valmiit? Ohjaajan mielestä olemme. Entä omasta mielestä? Kyllä ja ei. Aina voisi tehdä roolinsa paremmin, harjoitella ja hioa lisää, mutta aika on rajallinen. Kaikki on tuotannossa sovittu: kuvauspaikat, -päivät, kellonajat, maskeeraus, puvustus, lavastus, kuljetukset, kuvaus, äänitys. Kaikki. Apulaisohjaaja Elli vielä soittelee avustajille.

Mitä jos unohtaa kameran jo käydessä tanssiaskelten järjestyksen? Apua!
Ohjaajamme Kati Kallio sanoi kuitenkin meille, että moka on lahja. Ei haittaa mitään, jos sattuu mokaamaan. Joskus se voi tehdä kohtauksen jopa paremmaksi.

Takanamme on taas varsin tiivis harjoitusviikko. Viikonloppuna kannattaa levätä ja kerätä voimia tuleviin, ehkä pitkiinkin kuvauspäiviin. Ja välttää ruuhkia. Korona on lisääntynyt. On tärkeää pysyä terveenä.

Projektissamme ovat mukana myös idutusryhmäläiset, jotka ovat olleet ideoimassa elokuvan käsikirjoitusta Elli Isokosken kanssa. Valma sanoi kerran, että ikä on saavutettu etu. Jäin miettimään, mitä se tarkoittaa. Olisiko niin, että hän tarkoittaa sitä, että on tavallaan etuoikeus, jos on saanut elää pitkään; nähdä ja kokea paljon, saada oppia elämästä. Juuri sitä Valma tarkoitti. Niin monelle se ei ole mahdollista. Veikö levinnyt rintasyöpä, kuten ystäväni? Tappoiko pommi, kaatuiko rintamalla vai veikö huumeet nuorena?

Paula eli kymmenen vuotta yhdessä koiransa kanssa. He ymmärsivät toisiaan jo pelkästä katseesta. Ihmisen ja koiran yhteiselo, läheinen ystävyys, lämpö. Kun lemmikin tuli aika lähteä koirien taivaaseen, Paula tunsi kuin rautahaarniskan laskeutuvan selkäänsä surressaan. Toivottavasti minun parhaat ystäväni ja terapeuttini Honey ja Tammy, jotka lähtivät jo vuosia sitten, olivat vastassa taivaan portilla, kirmaten yhdessä vihreille niityille vapaina kivusta ja kärsimyksestä.

Eräänä yönä Paula heräsi siihen, että kuuli äänen, joka sanoi: ”Minun on hyvä olla.” Koko huone täyttyi valosta. Kaikki hohti kullankeltaisena. Haarniska putosi selästä ja hän tunsi rauhan laskeutuvan kehoonsa ja sieluunsa. Hän oli taas onnellinen. Kuultuani tarinan mietin, voisiko tämän tuntemamme elämän lisäksi olla jotakin muuta. Voisiko elämä jatkua jossakin muussa muodossa, mitä emme tiedä ja tunne.

Olemme Hannelen kanssa monesti istuneet samassa ratikassa mennessämme tai tullessamme harjoituksista. Tuntuu hyvältä mennä duuniin. Olemme tunteneet itsemme hyödyllisiksi. Meillä on tehtävä; olemme mukana projektissa. Suomessa kun joskus ajatellaan, että jopa viiskymppiset ovat liian vanhoja palkattaviksi työhön. Miksi? Eikö Suomessa olekaan pulaa työntekijöistä? Vuosia on puhuttu siitä, että työuria pitäisi pidentää. Kauniit sanat senioreiden palkkaamisesta ja todellisuus ovat kaukana toisistaan. Eiköhän asialle voisi tehdä jotakin, jos haluttaisiin…

No, katseet rohkeasti kohti tulevaa kuvausviikkoa!
Lukijamme, pidä meille peukkuja, että onnistuisimme ja että sää suosisi meitä kuvauspäivinä.

Teksti Arja.
Kuva harjoituksista Elli Isokoski.

Sukella syvään – muista hengittää

12/8/2024

Perjantai. Olemme harjoitelleet loppuviikon tiiviisti. Tänään olimme katsomassa kuvauspaikkaa. Mukana oli puvustajamme Niina suurine kestokasseineen. Mitä niissä kasseissa oli? Tietysti roolivaatteitamme, kenkiä, asusteita. Vielä on hankittavaa, kengät ovat väärää väriä, täytyy löytää toiset. Ovatko tossut oikeaa kokoa? Mitä puuttuu vielä? Viikonloppuna lavastaja aloittanee työt kuvauspaikalla. Aiemmin tällä viikolla harjoituksissamme kävi maskeeraaja. Saimme kysyä häneltä monenlaista, esimerkiksi hiuksista, mitä pitäisi tehdä ennen kuvausta.

Torstaina harjoittelimme rooliasuissamme tiettyä kohtausta. Eläydyimme hahmomme ajatusmaailmaan ja kokemuksiin. Se oli kiinnostavaa. Ja naurua riitti taas…
Meillä on vielä viikko harjoitusaikaa. Sitten alkavat kuvaukset. Loppukuun säät hieman jännittävät, sillä osa kohtauksista kuvataan ulkona.

On etuoikeus ja ilo olla ammattitaitoisten tanssitaiteilijoiden ohjauksessa. Tunnen kiitollisuutta kaikesta, mitä projektissa on tapahtunut jo tähän asti. Millaisia työtovereita minulla on ryhmässäni? Yhteinen piirre on se, että heillä kaikilla on tanssitaustaa, enemmän tai vähemmän.
Porukkamme sambakuningatar on Hannele. Annika on ryhmämme voimanainen. Hän on aloittanut tänä vuonna painonnoston. Ritva harrastaa liikuntaa ja on mukana Kulttuurikaveri-toiminnassa. Ullan rakkain harrastus on - yllätys, yllätys - tanssi! Tanssiharrastuksessa hienoa on se, että voi tanssia kaikenikäisenä. On erilaisia tanssin lajeja. Voi tanssia myös yksin.

Oma tämänhetkinen rauhoittavin harrastukseni on uinti. Rauhallinen, meditatiivinen uinti.
Halusin viime vuonna aloittaa uinnin. En ollut käynyt uimahallissa vuosiin. Kesti kuukausia ennen kuin astuin uimahallin ovesta sisään. Miksi? Minulla ei ollut uimapukua. Ajattelin, etten voi mennä tavallisella uimapuvulla, sillä häpesin vartaloani. Harkitsin suojaavamman uima-asun hankkimista, jollaisia monet musliminaiset käyttävät. Sitten kohdalleni osui yksinkertainen musta uimapuku kierrätyskaupassa. Maksoi muutaman euron. Ystäväni kannustamana rohkaistuin menemään vihdoinkin uimahalliin, missä minut nähdään sellaisena kuin olen. Olin päätöksestä onnellinen. Nyt sillä uimapuvulla on uitu vuosi.

Miten ihanaa on pulahtaa siniseen ja turkoosiin veteen ja antaa ajatusten tulla ja mennä. Olen nyt oppinut näkemään vartaloiden monimuotoisuuden. Uinnin aloittaminen on ollut hyvää terapiaa myös kehohäpeään. Jatkoa sille on osallistuminen Oodi iälle -elokuvaprojektiin, jossa opitaan hyväksymään itsensä kauniina, juuri sellaisena kuin on.
Arja
Kuva Arja.

”Kesäloma” on ohi – hiottavaa riittää!

5/8/2024

Oodi iälle -elokuvan harjoitukset ja työpajat Espoossa jatkuivat heinäkuun viimeisellä viikolla. Olimme myös tutustumassa kuvauspaikkaan. Sää suosi meitä: aurinkoa, lämpöä, varjoa, lempeää tuulta, hyvää tuulta. Miten kaunis luonto onkaan! Kallioinen ranta, meren sini, puiden vehreys, veden kimallus auringossa…Puut, joihin voi nojata, joita voi halata. Ohjaajamme olivat nähneet vaivaa ja valmistaneet kahvit ja teet termospulloihin. Nautimme taukokahvit ja -teet keskellä kauneinta kesää upeissa rantamaisemissa.

Jos luulet, että tanssikuviosarjojen oppiminen on helppoa, erehdyt! Mikä liike tulikaan tämän jälkeen? Entä sen jälkeen? Toistoa, toistoa, jotta aivosi suostuisivat ottamaan kuviot omikseen. Ja silti voi erehtyä. Oppia, unohtaa, erehtyä. Sitähän tämä elämäkin on.

Liikkeistämme rannalla innostui myös pienenpieni poika. Hän hymyili, heilutteli itseään ja pyllähti ihanan pehmeästi rantahiekalle. Vain lapsi voi tehdä sen. Niin pehmeästi.

Kuvauspaikkaan tutustumassa olivat myös puvustaja ja kuvaaja. Edellisenä päivänä puvustaja oli tuonut harjoituksiin isot kassilliset roolivaatteita sovitettavaksi. En ole nauranut niin makeasti pitkään aikaan kuin puettuani minulle tarkoitetut vaatteet päälleni. Katsoessani peiliin ihmettelin, kuka tuo ihminen oikein on, mitä hänen päässään liikkuu. Ohjaajiemme Katin ja Ellin pyynnöstä totuttelimme roolihahmoihimme pienten harjoitusten avulla. Sain jo vähän kiinni siitä, millainen minun hahmoni voisi olla. Rantakohtausta varten puvustajalla oli mukanaan uimapukuja, hattuja ja asusteita. Minulle hän oli hankkinut aivan ihastuttavan kirkkaanpunaisen uimapuvun! Se sopi minulle täydellisesti. Rakastuin siihen silmänräpäyksessä.

Elän niin vahvasti mukana projektissa, että kuvittelin meidät, elokuvan kapinaan nousseet naiset, soittamassa täysillä afrikkalaisia rumpuja yhdessä muiden, eri-ikäisten ihmisten kanssa, myös lasten kanssa, työpajassa, jollaisessa olin tällä ja viime viikolla. Afrikkalaisen tanssin ja rumpumusiikin työpajassa.

Harjoitukset jatkuvat ensi viikolla. Hiottavaa riittää. Toivottavasti ehdimme oppia, erehtyä ja hioa riittävästi. Kuvaukset ovat elokuun loppupuolella.
Myös mustikka-aika jatkuu.
Taidanpa lähteä nyt metsään!
Lähde sinäkin, jos voit. Metsäterapiaan, vaikket saisi ainuttakaan marjaa.
Arja

Arja on valikoinut tanssielokuvaan avoimen haun, koetanssin eli castingin kautta. Arja kirjoittaa kokemuksistaan elokuvaprosessissa.
Lue Arjan aiemmista kokemuksista Myrskyryhmän blogista: https://www.myrskyryhma.fi/kulttuurinen-vanhustyouml/kuvauskammoinen-tanssielokuvaan
Kuva Elli Isokoski.

Kuvauskammoinen tanssielokuvaan

31/7/2024

Miten kuvauskammoinen päätyi tanssielokuvaan?
Miten ihminen, jolle vanheneminen on vaikea asia, päätyi lyhytelokuvaan kypsään ikään ehtineistä naisista? Käsittämätöntä!

Toukokuun alussa sain ILMI Ö:n yhteisöteatteriryhmämme kautta mainoksen ”Esiintyjäksi elokuvaan?”. Kyse oli Myrskyryhmän Oodi iälle -lyhytelokuvasta, tanssielokuvasta. Ilmoituksessa kerrottiin, että 13.5. on koe-esiintyminen helsinkiläisessä tanssikoulussa. Taivas! Koe-esiintyminen!
Uskaltaisinko ilmoittautua ja haluaisinko ylipäätään lähteä mukaan johonkin, jossa korostetaan ikää ja vanhenemista? Minähän kapinoin vanhenemista vastaan. Edellinen vuosi oli mullistanut elämäni. Olin saanut kokea niin paljon!

Houkuttelevaa ilmoituksessa oli se, että koreografia luodaan yhdessä esiintyjien kanssa. Rohkeaa oli se, että vähissä vaatteissa esiintyminen on elokuvan ydintä. Se olisi haaste! Ihmiselle, joka häpeää vartaloaan ja ikääntymistään. Ihmiselle, joka ei ole mielestään kuvauksellinen. Inhoan monia sanoja, joita käytetään ikääntyneistä ihmisistä. Ilmoituksessa kerrottiin, että on kyse kypsään ikään ehtineiden naisten kapinasta. Se kuulosti hyvältä. Kapina, se sopii minun ajatusmaailmaani.

Päätös lähteä mukaan tällaiseen projektiin oli rohkea. Houkuttelevaa oli se, että saisi työskennellä ammattilaisten kanssa ja kokea jotakin oikeaa, taidetta, jolla on tavoite ja yleisö, jotakin arvokasta.

Uteliaisuus kokea jotakin uutta ja erilaista voitti.
Ilmoittauduin koe-esiintymiseen ja sain kutsun siihen. Sitten - täysin yllättäen - myöhemmin toukokuussa tuli kutsu koekuvausten osaan kaksi. Mitä? Ei voi olla totta. Ensimmäisessä koe-esiintymisessä oli mielestäni niin monia, jotka sopisivat minua paremmin projektiin. No, hyvä! Menen! Ja sitten myöhemmin ihmeekseni sain kutsun elokuvaprojektiin! Se tuntui mahtavalta. Tunsin, että ohjaajat olivat nähneet minussa jotakin. Olin ylpeä itsestäni.

Harjoitukset alkoivat kesäkuun alkupuolella. Meitä on yhteensä viisi naista, jotka valittiin mukaan. Kesäkuun harjoitusten ja työpajojen aikana aloin tutustua heihin ja ohjaajiin ja hiukan myös ikääntyneisiin naisiin, jotka ovat ideoineet käsikirjoitusta. Meistä viidestä naisesta osalla on kokemusta tanssimisesta.

Minulla ei, mutta so what?
Arja

Kuva: Arja

Arja on valikoinut tanssielokuvaan avoimen haun, koe-esiintymisen eli castingin kautta. Hän kirjoittaa kokemuksistaan elokuvaprosessissa.
Lue lisää IloNovin blogista: https://ilonovi.com/blogi/kuhinaa-koe-esiintymisessa-ihanat-naiset-tanssisalissa/

Potretteja elämän äärellä - pullaa ja palautteita

4/7/2024

Jos ei aina pullaa, niin ainakin keksejä. Kahvista puhumattakaan.
Yhteisillä taukohetkillä on yhteisötaiteessa merkitystä. Potrettilaiset eli yhteisötanssiteoksessa 2024 esiintyvät kokoontuivat tanssisalissa vietetyn hetken päätteeksi ja harjoitusten pidentyessä myös tauoilla yhteen nauttimaan eväitä ja vaihtamaan kuulumisia. Vapaamuotoiset keskustelut poukkoilivat deittikokemuksista lonkkaleikkauksiin. Tauoilla on tehtävänsä ryhmäläisten tutustumisessa, ilmapiirin luomisessa ja ajatusten tuulettajana. Teosharjoituksiin kokoonnutaan tiettyä tarkoitusta varten, taide, tässä tapauksessa tanssi tarjoaa syyn lähteä liikkeelle ja yhteisen kiinnostuksen kohteen. Vapaamuotoinen seurustelu vahvistaa läsnäolon henkilökohtaisuutta, se myös haastaa erilaisten näkökulmien ja mielipiteiden kuulemiseen.

Prosessin tuloksena ja erilaisten muuttuvien tekijöiden yhtälönä syntynyt Potretteja elämän äärellä -teos kutsui katsojat teoksen kokijoiksi, palautteissa heijastuu teoksen syntytapa, prosessinomaisuus. Katsojat arvostivat esiintyjien monimuotoisuutta, tapaa liikkua ja yksilöllisyyttä.
“Erityisen mielenkiintoista ja ansiokasta oli kuinka hyvin esiintyjien erilaiset karaktäärit ja liikkeiden volyymit kommunikoivat keskenään ja kuinka tarinalliset elementit nivoutuivat toisiinsa.”
“Jokainen esiintyjä osallistui omien kykyjensä ja oman persoonansa mukaisesti. Näytti siltä, että esiintyjät nauttivat tekemisestä.”

Teos synnytti kysymyksiä joihin mm. yleisökeskustelussa etsittiin vastauksia. Prosessia ja lopputulosta pyrittiin avaamaan myös käsiohjelmassa. Valokuvat, potretit ja niiden merkitys tai tausta herättivät kiinnostusta ja ne olivat jokaisen esityksen jälkeen tilassa vapaasti tutustuttavissa. Valokuvat liittyivät esiintyjien henkilöhistoriaan, ja niistä pystyi myös heidän kanssaan esityksen jälkeen keskustelemaan. Osalle katsojista teos tai sen tarkoitus ei avautunut, se koettiin liian pitkäksi, sekavaksi tai epätasaiseksi.
“Musiikki oli ajatuksella valittua. Ajoittain hyvin liikettä tukevaa ja perusteltua, mutta ajoittain se alleviivasi turhan paljon esiintyjien olemusta, ja silloin kaipasin hiljaisuutta.”
Suosikkikohtauksiksi nousivat appelsiinien kanssa leikittelyt, käki ja pöllö, pysähtyneet potrettikuvat sekä esityksen päättänyt liikeiloittelu.

Kysymykset liittyivät myös prosessiin, ryhmän muodostumiseen ja teoksen syntymiseen.
“Miten ryhmään pääsi mukaan? Millä kriteereillä esiintyjät valittiin? Esiintyjiä ei esitelty henkilöinä, ehkä halusivat olla anonyymejä? “
“Miten koreografia syntyi? Mikä oli esiintyjien rooli mikä väitöstutkijan?”
Ryhmään haettiin avoimella ilmoituksella syksyllä 2023. Prosessi käynnistyi koetanssilla, jonka luonne oli arvioinnin sijaan enemmän perehdyttävä, tilaisuudessa liikuttiin yhdessä, mutta keskusteltiin myös Myrskyryhmän työtavoista ja ryhmän toiminnan periaatteista. Olennaista oli tarjota osallistujille mahdollisimman selkeä kuva siitä, mihin ovat sitoutumassa ja mitä on odotettavissa. Kaikki ko. tilaisuuksissa mukana olleet pääsivät siis mukaan teosprosessiin, mutta osa jättäytyi prosessista matkan varrella henkilökohtaisista ja aikataulullisista syistä. Ydinryhmää täydennettiin keväällä 2024, jotta myös pienemmällä osallisuuden mahdollisuudella olevat henkilöt pääsivät mukaan. Haasteena yhteisötaiteessa on, että prosessi määrittää lopputulosta, yhdessä tekeminen ja päätöksenteko saatetaan kokea työlääksi. Taiteelle tyypillinen ei-tietämisen tila ja epävarmuus ovat jatkuvasti läsnä, eikä valmiita vastauksia ole. Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa.

“Voisiko tällaista olla enemmän ja levittää osaksi normaaleja toimintoja.”
“Miten syksyn ryhmän pääsee?”
Teos ja esitys tarjosi kiteytyneen tuloksen melkein vuoden mittaisesta työskentelystä. Ilahduttavasti jatkoa toivottiin, jota Myrskyryhmä pystyy Helsingin kaupungin ikääntyneiden kulttuuritoiminnan tukemiseen suunnatulla rahoituksella 2024-2025 toteuttamaan. Kirjoittaessani tätä heinäkuussa 2024, ryhmä onkin jo täynnä. Potretteja elämän äärellä -teoksen kaltaiseen mittavaan prosessiin tämänhetkinen rahoitus ei kuitenkaan taivu. Kiitämmekin paitsi Aalto-yliopiston Teatterikorkeakoulua, Taikea, Vivicas vänner-säätiötä ja Helsingin kaupunkia taloudellisesta tuesta, myös esiintyjiä, katsojia ja kaikkia prosessia tukeneita! Ilman teitä tämä matka ei olisi ollut mahdollinen. Jatkamme mielellämme keskustelua teoksesta ja yhteisestä matkasta.

“Koin vahvasti, että myös katsojan roolissa olin osa esitystä, en vain ulkopuolelta seuraaja. Teos oli lämminhenkinen, avoin ja rehellinen.”

Kuva Johannes Romppanen.

Oodi iälle (työnimi) -tanssielokuva tekeillä!

1/7/2024

Myrskyryhmä valmistaa Oodi iälle (työnimi) - tanssielokuvaa, jossa joukko kypsään ikään ehtineitä naisia nousee kapinaan. Lyhytelokuvassa ikääntyvä keho ja ilo nousevat keskiöön. Ohjauksesta vastaa Kati Kallio, apulaisohjaajana toimii Elli Isokoski. Elokuvan tuotannon käynnistäminen on ilo tehdä tilanteessa, jossa aiemmat yhteistyössä tehdyt elokuvat kiitävät maailmalla keräten katsojia, kiitosta ja kunniaa. Lue enemmän etusivulta: Myrskyryhmä

Tanssielokuvan ensi-ilta on vuoden 2024 joulukuussa, IloNovin virtuaaliympäristössä. Lue lisää elokuvan koekuvauksista ja IloNovista: ilonovi.com/blogi/kuhinaa-koe-esiintymisessa-ihanat-naiset-tanssisalissa/

Myrskyryhmä lomailee heinäkuussa 2024, mutta vastailemme kysymyksiisi osoitteessa [email protected]

Lempeää kesää kaikille!

Tanssiminen sallittu ja osallistumiseen kannustetaan

2/4/2024

Mukavia asioita tulossa!
Huhtikuu on kuukausista julmin, sanotaan. Tanssi ja yhdessä tekeminen voivat auttaa mahdollisen alakulon torjuntaan tai olla avuksi tunteiden käsittelyssä. Siksi kannustankin suuntamaan kohti kulttuurielämyksiä, joita on tarjolla runsaasti. Yksin tai yhdessä.
Helsingin Katajanokalla on Suomen elokuvasäätiön elokuvateatteri Kino K13, joka esittää kerran kuussa lyhytelokuvia. 14.4.2024 klo 15.00 on vuorossa hieno kattaus tanssielokuvia, mukana Myrskyryhmän Kurkien kutsu ja Käy rinnallain. Näytös on maksuton.
Lyhyesti kerran kuussa: Tanssiminen sallittu
Huhtikuun näytöksessä laitetaan jalalla koreasti. Tanssi voi vapauttaa käsittelemään myös vaikeita aiheita. Ohjelmisto ja lippuvaraukset: www.ses.fi/lyhyesti-kerran-kuussa/#tanssi

Myrskyryhmä valmistaa tanssiteosta tanssipedagogi-tutkija Pauliina Laukkasen ohjauksessa. Yhteisötanssiteoksen teemana on paikkaan ja yhteisöön kuuluminen. Ydinryhmä on luonut teosta syksystä 2023 ja nyt haemme mukaan uusia osallistujia!
Mukaan yhteisötanssiteokseen?
Liikekuorotyyppisiin esiintymistehtäviin toivotaan henkilöitä, jotka sitoutuvat harjoituksiin ja esityksiin touko- ja kesäkuussa. Aiempaa esiintymis- tai tanssikokemusta ei edellytetä ja toimintakyvyn rajoitteet ovat ok. Mukaan mahtuu max. 15 henkilöä.
Harjoitukset uusille osallistujille ovat Teatterikorkeakoulun tiloissa (Teak),
osoitteessa Haapaniemenkatu 6, 00530 Helsinki:
pe 3.5., ma 6.5. ja ke 15.5.2024 klo 17.30-19.30, la 11.5. klo 10.30-13.30, la 18.5. klo 10.30–13.30 ja
la 25.5. klo 10.00–17.00.
Esitykset Teatterikorkeakoulussa (Teak) Helsingissä:
ma 27.5. kenraaliharjoitus, ti 28.5. klo 19 ensi-ilta, ke 29.5. klo 19 I esitys, to 30.5. klo 19 II esitys.
Friskis&Svettis Hermannin salilla, Haukilahdenkatu 2, 00560 Helsinki:
Pe 7.6.klo 19.00 III esitys
Teoksen työryhmässä on tarjolla mm. puvustuksellisia tehtäviä. Voit osallistua myös tarjoilujen suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Kiinnostuitko? Ota yhteyttä, ilmoittaudu tai kysy lisää!
Mervi Leivo, 045 357 9354, [email protected]
Kuva Liisa Takala. Yhteisötanssiteoksen harjoitukset syksyltä 2023.

Kevät keikkuen tulee, talvi hitaasti pois sulaa

11/3/2024

Runollisen otsikon alla on viittauksia muualla julkaistuihin teksteihin. Samaan aikaan kun Myrskyryhmän rahoitus on ollut tiukkaa ja toiminta sen vuoksi niukkaa, niin on tullut pohdittua asioita ja laadittua niiden pohjalta kirjoituksia. Rahoitushakujen ohella, tottahan toki. Tehtävät täydentävät toisiaan luonnollisesti, vaikka tuleekin tuijoteltua tietokoneen ruutua ahkerasti. Onneksi harrastukseni ovat liikunnallisia.

Työnimellä Ihmisiä elämän äärellä kulkevan yhteisötanssiteoksen prosessia sanoitti yksi osallistujista, Riitta, ominaiseen tapaansa värikkäästi ja innostuen. Voit lukea Riitan kokemuksista yhteistyökumppanimme, Friskis&Svettis Helsingin sivuilta: www.friskissvettis.fi/helsinki/juttuja-meista/yhteisotanssi

Liitos-lehteen sain ilon kirjoittaa ikääntyneiden kulttuurisista oikeuksista. Merkkimäärän puitteissa pysyttiin, aiheestahan voisi kirjoittaa laajemminkin, upota syvyyksiin ja yksilöidä loputtomiin. Käytännön esimerkeistä puhumattakaan. Artikkeli löytyy Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton sivuilta, Liitos-lehdestä: https://www.teme.fi/fi/liitos/ikaantyneiden-kulttuuriset-oikeudet-laitoshoidossa/

Kuva Pauliina Laukkanen.

Tanssivia ihmisiä - arkea ja merkityksellistä elämää

5/1/2024

Tuottajana on antoisaa tehdä työtään osana yhteisöllistä prosessia. Myrskyryhmä valmistaa tanssiteosta tanssipedagogi-tutkija Pauliina Laukkasen ohjauksessa. Yhteisötanssiteoksen teemana on paikkaan ja yhteisöön kuuluminen. Teemaa käsitellään tanssin lisäksi mm. kirjoittamisen ja kuvataiteen avulla. Esitys muotoutuu yhdessä tekemällä. Mukana on myös ammattitanssija Elli Isokoski Myrskyryhmästä. Yhteisötanssiteos työprosesseineen on osa Pauliina Laukkasen taiteellisen tutkimuksen väitöskirjaa.

Yhteinen työskentely käynnistyi syyskuussa 2023 F&S Hermannin salilla kahdessa työpaja-koetanssissa ja lokakuussa aloitettiin perjantaiharjoitukset samalla salilla. Harjoituksissa tutustutaan, tehdään erilaisia kokemuksellisia luovan tanssin harjoitteita ja rakennetaan pohjaa teoksen teeman käsittelylle ja esiintymistaidoille. Friskis&Svettis Helsinki on mahdollistanut tuottajalle työskentelyn samoissa tiloissa, jolloin yhteys tekijöihin on mutkatonta ja kuulumiset vaihdetaan harjoitusten yhteydessä luontevasti. Motivoidun nähdessäni liikettä ja päästessäni vuorovaikutukseen, osallistujilta kuulee myös välittömän palautteen ja kokemuksia yhdessä tekemisestä. Ryhmä on myös aktiivinen jakaessaan kaikenlaisia arjen ideoita keskenään ja vaihtaessaan vinkkejä mm. kiinnostavista esityksistä ja näyttelyistä. Keväällä 2024 teoksen harjoitukset pidentyvät ja kevään mittaan niitä tulee lisää, myös illalla tai viikonloppuna, tihentyen kohti esityksiä.

Teoksen työryhmässä on tarjolla myös mm. puvustuksellisia ja lavastuksellisia tehtäviä. Teoksessa on myös pienempiä esiintymistilaisuuksia eri-ikäisille ihmisille. Nämä ovat ryhmätehtäviä ja selkeitä kokonaisuuksia, joita varten järjestetään muutamat harjoitukset keväällä 2024.
Kiinnostuitko? Vastaan mielelläni kysymyksiisi, [email protected]

Esitykset toteutuvat touko-kesäkuussa 2024 ja niitä on vähintään kolme. Esityspaikoista on varmistunut Taideyliopiston tila Teatterikorkeakoulussa Helsingissä, yksi esityksistä toteutetaan F&S Hermannin salilla.

Tapahtumatiedot Taideyliopiston sivulla: www.uniarts.fi/tapahtumat/ihmisia-elaman-aarella-tyonimi/

Kuva Pauliina Laukkanen.