Heinäkuun helteet kirvoittavat tärkeiden aiheiden äärelle. Ilahduttavalla tavalla viime päivinä on ollut esillä itsemääräämisoikeus ja kuulluksi tulemisen tärkeys.
Hesarissa 27.7. Mia-Liisa Jääskeläinen kirjoitti itselle tärkeiden asioiden kunnioittamisesta ja ihmisarvoisesta kohtelusta vanhustenhuollossa. Kuinka meitä tulisi kohdella aikuisina ja vertaisina. http://www.hs.fi/mielipide/a1469503145384 Hyvä muistutus siitä, kuinka jokainen meistä on yksilö, omanlaisensa, oman erityisen historiansa ja elämänsä omaava. Kirjoitus on tärkeä paitsi aiheensa, myös sen vuoksi, että kirjoittaja on alalla toimiva ja siihen siten omalla toiminnallaan aktiivisesti vaikuttamaan pystyvä.
Omien kokemuksien ja tuntemuksien esille saamisessa on tärkeää saada liittyä omaan viiteryhmään ja yhteiseen merkitysmaailmaan. Nyt jo on hoivan piirissä paljon ihmisiä, joiden elämässä on vilissyt metropoleja, teollisuutta ja teknologiaa. Samaan aikaan kun heterogeenisyys lisääntyy, eli yhä moninaisemmat elämänpolut ovat mahdollisia ja todellisia. Miten nämä maailmat näkyvät ja saavat näkyä työotteessamme ja kohtaamisissa ihmisten kanssa? Jotta tarpeet tulisivat näkyviksi ja kuulluiksi, edellyttää se myös moninaista keinovalikkoa, monimuotoisen maailman ymmärrystä ja hetkessä elämistä. Yksinkertaisimmillaan kyse taitaa olla kuuntelusta ja pysähtymisestä.
Tiina Kuisma työskentelee Orivedellä, Aurum-hankkeessa, jossa monimuotoisuus on läsnä. http://www.hs.fi/torstai/a1469588342746 Kehittämisessä kuullaan myös tämän päivän ikäihmisiä. Osallisuus on tänä päivänä pitkälle tulevaisuuteen vaikuttamista. Jos tulevia palvelujen käyttäjiä halutaan kuulla, lienee syytä kutsua mukaan myös meitä keski-ikäisiä...ja nuoria, heitä, jotka myös kanssamme tulevaisuudessa päättävät mitä yhteiskunnassamme tuotetaan. Monimuotoisuus on parhaimmillaan monikulttuurista ja eri ikäpolvet yhdistävää toimintaa. Pystyisimmekö luomaan yhteisöä, jossa joustavuus on keskiössä, yhteisöä joka mahdollistaa erilaiset elämänvaiheet ja jossa nopeastikin muuttuvat elämäntilanteet tulevat huomioiduksi?
Hesarissa 27.7. Mia-Liisa Jääskeläinen kirjoitti itselle tärkeiden asioiden kunnioittamisesta ja ihmisarvoisesta kohtelusta vanhustenhuollossa. Kuinka meitä tulisi kohdella aikuisina ja vertaisina. http://www.hs.fi/mielipide/a1469503145384 Hyvä muistutus siitä, kuinka jokainen meistä on yksilö, omanlaisensa, oman erityisen historiansa ja elämänsä omaava. Kirjoitus on tärkeä paitsi aiheensa, myös sen vuoksi, että kirjoittaja on alalla toimiva ja siihen siten omalla toiminnallaan aktiivisesti vaikuttamaan pystyvä.
Omien kokemuksien ja tuntemuksien esille saamisessa on tärkeää saada liittyä omaan viiteryhmään ja yhteiseen merkitysmaailmaan. Nyt jo on hoivan piirissä paljon ihmisiä, joiden elämässä on vilissyt metropoleja, teollisuutta ja teknologiaa. Samaan aikaan kun heterogeenisyys lisääntyy, eli yhä moninaisemmat elämänpolut ovat mahdollisia ja todellisia. Miten nämä maailmat näkyvät ja saavat näkyä työotteessamme ja kohtaamisissa ihmisten kanssa? Jotta tarpeet tulisivat näkyviksi ja kuulluiksi, edellyttää se myös moninaista keinovalikkoa, monimuotoisen maailman ymmärrystä ja hetkessä elämistä. Yksinkertaisimmillaan kyse taitaa olla kuuntelusta ja pysähtymisestä.
Tiina Kuisma työskentelee Orivedellä, Aurum-hankkeessa, jossa monimuotoisuus on läsnä. http://www.hs.fi/torstai/a1469588342746 Kehittämisessä kuullaan myös tämän päivän ikäihmisiä. Osallisuus on tänä päivänä pitkälle tulevaisuuteen vaikuttamista. Jos tulevia palvelujen käyttäjiä halutaan kuulla, lienee syytä kutsua mukaan myös meitä keski-ikäisiä...ja nuoria, heitä, jotka myös kanssamme tulevaisuudessa päättävät mitä yhteiskunnassamme tuotetaan. Monimuotoisuus on parhaimmillaan monikulttuurista ja eri ikäpolvet yhdistävää toimintaa. Pystyisimmekö luomaan yhteisöä, jossa joustavuus on keskiössä, yhteisöä joka mahdollistaa erilaiset elämänvaiheet ja jossa nopeastikin muuttuvat elämäntilanteet tulevat huomioiduksi?
RSS Feed