Taide on osa perusoikeuksia, esteettisten elämysten ja kokemusten äärellä voimme paitsi todentaa erilaisia tapoja käsitellä todellisuutta, myös avartaa ymmärrystämme erilaisista elämisen käytänteistä, astua toisiin maailmoihin. Oman luovuuden avulla on mahdollisuus valmentautua haasteiden kohtaamiseen, irrottautua arjesta ja vahvistaa toimintakykyä. 

Taide ja kulttuuri niveltyy yksilötasolla osaksi ihmisyyttämme, mutta samaan aikaan sillä on ulottuvuuksia muillekin toiminnan tasoille. Se vaikuttaa suhteessamme muihin  ihmisiin, suhteessamme maailmaan, yhteiskuntaan, mutta myös ekosysteeminä. Taiteeton maailma on karu, kylmä ja yksiulotteinen. Taide vahvistaa identiteettiä ja tukee muutostilanteissa.

Olen pohtinut rakenteita, niitä tukimuotoja ja käytänteitä, joilla vahvistetaan ikääntyvien asemaa yhteiskunnassa itsenäisinä, mutta täysivaltaisena toimijoina. Mielenkiintoni työskennellessäni kulttuurin tuottajana kohdentuu sisällön ohella myös rakenteisiin, kehyksiin ja raameihin. Haluan hahmottaa ja ymmärtää sitä hiekkalaatikkoa, jossa toiminta toteutuu ja syntyy jotain uutta, kiinnostavaa. 
 
Ammattitaiteilijoiden asema on edelleen häilyvä ja varsinkin nyt, vuonna 2021 kriittinen. Samaan aikaan kun ammattilaisten tilanteen parantamiseen on edelleen vaikutettava,  tilausta on mielestäni myös taiteen arkistamiseen, sille, että tunnustetaan ei-ammattitaiteilijoiden tekijyys itsenäisesti vaikuttavana muutosvoimana ja mahdollisuutena. Ei-ammattilaisten tekijyys haastaa taiteen tekemisen lainalaisuuksia, virkistäen taiteen positiota, jossa mikään ei ole itsestään selvää tai valmiiksi pureksittua. Virtuositeetti ei ole ainoa mitta taiteen tekemiselle, vaan rinnalla kulkee omaehtoisuus, omalakisuus. Tuoden taiteeseen tuoreita sävyjä, innovatiivisia tapoja toimia, ja luoda. Tätä yhteyttä ja kulttuuria haluan tutkia ja sanallistaa lisää. Tuoda näkyväksi toisin toimimisen tuotantoja. 

Merkityksellisyys on osa taiteen mahdollistamaa merkityskenttää. Taide tuottaa yksilölle, mutta myös yhteisölle merkitystä, piirtää näkyviin hentoja ituja, joista voi kehittyä elämän kantava lanka. Taide suhteellistaa, samalla luoden tilaisuuden leikkiin, iloon ja kokonaisuuksien hahmottamiseen. 

Kulttuuri on tiimipeli, monisektorinen, laaja-alainen ja moneen suuntaan avautuva. Asiantuntijuus edellyttää taiteessa avaraa ajattelua, toisaalta tiukkaa näkemystä, vahvaa intuitiota ja ymmärrystä yhdistettynä eri alojen hahmottamiseen ja lukutaitoon. Näillä pohdinnoilla kuljen tuottajana arvioinninkin maailmassa.

Kotiinpaluun tunnelmaa...
Olen käynnistämässä Myrskyryhmän 10 kuukautta kestävää tuotantokokeilua keväällä 2021. Kokeilu sisältää taiteen ja vanhustyön toimijoiden tiivistä yhteistyötä. Kokeilu arvioi tuotantoon panostamisen vaikutuksia mm. taiteilijoiden työllisyyden ja ikäihmisten taiteen saavutettavuuden näkökulmasta.

Osa-aikaisen tuottajan työpanoksella selvitämme, miten vapaan kentän toimijan tuotantoon panostamalla voidaan luoda pysyviä rakenteita taiteen ja hyte-sektorin yhteistyöhön. Tuottajana vahvistan yhdistyksen 18 vuoden työn kehittymistä osallistavan taiteen parissa ja kokoan hyviä käytäntöjä, jotta ne olisivat myös muiden toimijoiden hyödynnettävissä. Tuotantokokeiluun sisältyy myös suunnitelma entistä saavutettavammasta taiteesta kulttuurisessa vanhustyössä. Tuottaja mahdollistaa vanhustyön yhteisöjen systemaattisen osallisuuden ja asiantuntemuksen hyödyntämisen kehittämisprosessissa vahvistaen taidetta vanhustyössä. Yhteiskehittäminen sitouttaa hyte-toimijoita paitsi rahoittamaan taiteellista työskentelyä ja ostamaan kulttuurisia palveluita myös seuraamaan ja arvioimaan taiteen vaikutuksia asiakkaidensa ja henkilöstönsä arjessa. Kokeilua rahoittaa Taiteen edistämiskeskus (Taike).

Taiken kelkassa laskettelemme myös kohti arviointimaailmaa. Myrskyryhmän osallistavan tanssielokuvan kuvauksella kehitämme paitsi Myrskyryhmän toimintaa, tavoittelemme kyseiselle toimintamallille arviointia. Arvioinnissa vastuullisena toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL.  Arviointiprosessista allekirjoittaneen lisäksi tietoa Taiken taideasiantuntijalta, Isto Turpeinen, isto.turpeinen@taike.fi ks. myös THL:n sivut: 
​https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/vaikuttavat-toimet/hyte-toimintamallien-arviointi 

Aiheesta huhtikuussa myös webinaari, johon ilmoittautuminen on käynnissä. 
Kulttuurihyvinvointi ja taiteilijan asiantuntijuus
to 15.4. kello 10.00 - 16.00
https://www.taike.fi/fi/tapahtuma/-/tapahtuma/4604/view

Kiinnostuitko?
Ota yhteyttä: Mervi Leivo, tuottaja, 045 357 9354,
myrskyryhma@gmail.com

Tuli kirjoitettua koronapäiväkirja. http://arsmoriendi.fi/2020/09/19/kukkuu-korona-mervi-leivo/
Ars Moriendi- festivaali järjestettiin vuoden 2019 syksyllä, Myrskyryhmä oli edustettuna Elli Isokosken asiantuntijapanoksella.  Viime keväänä moni asiantuntija, aiheesta kiinnostunut ja kirjoittamiseen vihkiytynyt kirjoitti miltä pandemia-aika on tuntunut. Näkökulmia on useita ja pohdinnat mielenkiintoisia, suosittelen lukemaan! Kuolemapäiväkirjan kirjoituskutsu on avoinna eli jos olet aiheen kanssa tekemisissä tai sinulla on siitä ajatuksia, löydät ohjeet sivuilta. Viittaan tuossa tekstissäni Iloa arkeen pysäkkitoiminnan ja vapaaehtoiskoordinaation toteuttamaan näyttelyyn, jossa erinomaisesta sisällöstä vastaa sarjakuvataiteilija Nina Lappalainen.  Näyttely löytyy edelleen verkosta kapyrinne.fi/ajankohtaista/taidegalleria/ 

Teatteria, tanssia, kulttuuria – kaikkea ihanaa ja suoraan kotisohvalle. #pysykotona #kulutakulttuuria #tuetaiteilijaa #karanteenikulttuuristuu #koronankohottamat #karanteenitaide

Digitaalista loikkaa tekevät nyt nekin taiteilijat ja kulttuurin sisällön ammattilaiset, jotka ovat toimineet tähän saakka perinteisillä alustoilla. Synkästä tilanteesta huolimatta tai juuri siksi taidekenttä on yhteistyössä entistä tiiviimmin, syntyy uusia yhteisöjä, yhteenliittymiä, matalalla hierarkialla ja ketterällä toimeenpanolla. Huoli toimeentulosta on läsnä, mutta samalla keskeistä työkalua, taiteen tekemistä halutaan luonnollisesti ylläpitää. 

Kulttuurin (suur-)kuluttajana ja taideaddiktina arvostan kaikkea tarjontaa, mutta samalla pohdin rahoitusta, olisiko nyt aika uudenlaisille ja rakenteellisille ekonomisillekin kokeiluille? Tutustuin verokäytänteisiin ja yhteisöillä on mahdollisuus saada verovähennys tukemalla taidetta. Lista vähennykseen oikeuttavista kohteista löytyy vero.fi-sivustolta. Listalle kohde pääsee hakemuksesta ja maksettavakin on, myös hylkäävästä nimeämispäätöksestä. Yksityishenkilön lahjoituskohteita, vähennykseen oikeuttavia, ovat yliopistot ja korkeakoulut. Tällaiseen tulkintaan päädyin ohjeiden avulla.

Mitä jos näitä verovähennys-ehtoja lievennettäisiin? Yksityiselle henkilölle nykyistä laajemmat mahdollisuudet vähennykseen oikeuttavaan lahjoitukseen? Lisäisikö intoa tukea taidetta riihikuivalla jos siihen olisi yhteiskunnallinen kannustin? Kuvataidetta voi tukea ostamalla teoksia, mutta harvalla on tilaa loputtomalle määrälle materiaa. Ja jos tuen haluaisi osoittaa tanssille, sirkukselle vaikkapa ostamalla esityksen/ esityksiä läheiselleen? Tai tukea tietyn taiteenlajin kehittymistä, vähävaraisen ja pienituloisen ryhmän vahvistumista rahalahjoituksella? Mahdollisuuksia on määrättömästi. Yritysmaailmassa sijoittajat odottavat mm. tuloksia ja voitonjakoa, sijoitusten menestymistä, taiteen mesenaatti toivoo onnistumista, mutta kuten sijoittaja, arvonnousua, tarinan kehittymistä ja mukana elämistä, tunnetta siitä että me teemme tämän yhdessä. Tukeminen on toki jo nyt mahdollista ostojen ja rahankeräysluvallisten keräysten lisäksi mm. mesenaatti.me palvelussa ja kannatusjäsenyyksin. Mutta kysymys on nyt asenteesta ja rakenteista. Tahdosta. Sekä siitä kannusteesta.

Tunnustan eläväni kuplassa. Kuplassani taiteella ja kulttuurilla on iso painoarvo, ja katson maailmaa esteettisten lasien läpi. Työskentelen vanhustyön organisaatiossa kehittämistehtävissä, jossa tehtäväni on tavoittaa kotona asuvia ikäihmisiä. Vuodesta 2017 olen pohtinut keinoja, joilla heitä houkutellaan astumaan oman kynnyksen yli ja avaamaan uusi ovi.

Vuosiin on mahtunut lukuisia tapahtumia, tilaisuuksia ja kampanjoita mutta ennen kaikkea kohtaamisia kaduilla ja kodeissa. Yllättäviä, odottamattomia, mutta myös sovittuja ja odotettuja. Kohtaamisisissa on ollut eduksi ja hyödyksi mikäli oma mieli on ollut avoin, herkkä ja kuunteleva. Vastaanottava, myös niille asioille ja teemoille, jotka eivät ole tuttuja, saati miellyttäviä. Kohtaamisen taitojen kehittämisessä taide on ollut yksi opastajistani, taide ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan haastaa tutut ajattelumallit ja viekoittelee epämukavuusalueille. Taide on ollut myös lähde toisin toimimiselle, rohkaisu ei-tyypillisille ratkaisuille ja valmentaja kokeilun kentällä. Kohtaamisen taidoista emme taida valmistua koskaan, mutta tukea kasvuun tarvitaan jatkuvasti. Ja siihen taide on minulle kestolannoite.

Taide ja kulttuuri on myös osoittautunut toimivaksi kutsuksi, Voimanaisia -luento- ja keskustelusarjaan on osallistunut lukuisia ikäihmisiä, kuva- ja sanataidepajat ja tanssiresidenssit ovat keränneet kiinnostuneita ja tanssileffaankin on kirjoitettu ahkerasti käsikirjoitusta. Käpyrinne ry on sijoittanut jo vuosia taiteeseen, kiitos aktiivisten vapaaehtoisten, joiden mielestä ikäihmisille tulee tarjota mielekästä arkea ja säkenöivää juhlaa, laadusta tinkimättä. Ikäihmiset nähdään toimijoina, aktiivisina kansalaisina, joille kuuluvat korkeatasoiset taide-elämykset, mutta myös mahdollisuus oppia uutta, kehittää taitojaan ja pitää yllä henkistä hyvinvointiaan.  Hyvän elämän elementtejä kaikki. 

Kaikki em. kokemukset mielessäni olen ilahtunut paitsi WHO:n raportista, jossa todennetaan taiteen vaikutuksia, myös uutisista liittyen kulttuurisen profiilin työn edistymiseen ja vanhusten kulttuuristen oikeuksien kirjaamisesta lakiin. Kuplani taitaa puhjeta ja hyvä niin! #taidetoimii #kulttuuriakaikille #kulttuurinenvanhustyö

WHO:n raportti:
www.euro.who.int/en/publications/abstracts/what-is-the-evidence-on-the-role-of-the-arts-in-improving-health-and-well-being-a-scoping-review-2019

Oheinen juttu on julkaistu Valli ry:n blogissa; https://etsivavanhustyo.blogspot.com/2019/01/ennakkoluuloton-etsiva-tuo-iloa-arkeen.html ja tuo mielestäni hyvin esiin sen, miten erilaisia tapoja kohtaamiseen löytyy.
Yksi itselleni läheisimmistä on taide ja kulttuuri, johon kuuluu tiivis yhteistyö Myrskyryhmän Ellin kanssa. Ellin työ ikäihmisten kodeissa on osoitus arvostuksesta ja kunnioituksesta, sekä todiste liikkeen ja tanssin käytöstä kanavana tulla esiin ja näkyväksi.  Ihmisyyden ja inhimillisyyden lisäksi taide tuottaa lisäarvoa koko organisaatiolle, Käpyrinne ry on siksikin mukana #100minuuttiataidetta -kampanjassa. https://100minuuttiataidetta.taike.fi

​Helsinkiläisen Käpyrinne ry:n Iloa Arkeen -pysäkkitoimintaa koordinoiva Mervi Leivo tekee työtään etsivän vanhustyön silmälasit päässä. Vaikka varsinaista etsivää vanhustyötä onkin Leivon työstä vain pieni osa, hän kuitenkin pitää etsivän työn otteen jatkuvasti mukana esimerkiksi järjestäessään tapahtumia ikäihmisille. Käpyrinne ry:n kaksi toimipaikkaa, Käpylän Pysäkki Käpylässä ja Kantin Pysäkki Töölössä, tarjoavat muun muassa palveluasumista. 

Leivon ohjaamassa Pysäkki-toiminnassa tarjotaan ikäihmisille kiinnostavaa tekemistä, kuten muistelua ja erilaista ryhmätoimintaa. Voimanaisia- luento- ja keskustelusarjassa sukellettiin naistematiikkaan, keskusteluun virittävät muun muassa Assi Liikanen, Rosa Liksom ja Pirkko Lahti. Voimanaisia-sarja toteutettiin osana Kantin Pysäkin perinteistä Ikäihmisten yliopistoa.

Ovet auki
Leivo näkee palveluasumista tarjoavan taustaorganisaation olevan toisaalta etu, toisaalta haaste etsivässä vanhustyössä. Vaikka hoivaeetos onkin vahva palveluasumiseen keskittyvässä yhdistyksessä ja ”ovet täytyy avata joka aamu uudelleen”, saa Leivo kuitenkin myös asiakkaita Käpyrinteeseen tulleiden yhteydenottojen perusteella. Palveluasuminen voi olla ratkaisu osalle yhteydenottajista, mutta osalla taustalla onkin esimerkiksi yksinäisyys, jota Pysäkki-toiminta voi lievittää. Leivo tekee etsivää vanhustyötä paitsi järjestämällä tapahtumia, mutta myös jalkautumalla Pysäkkien ulkopuolelle kertomaan toiminnasta. Samalla jalkautuessaan Leivo tuo Pysäkki-toimintaa ikäihmisten lähelle.

Verkostonavat tulee tunnistaa
Toisaalta Leivo kertoo, että liian vähän hyödynnetty keino apua tarvitsevien vanhusten tavoittamiseen on vertaismarkkinointi. Markkinoinnin puolelta lainattu käsite sopii erinomaisesti kuvaamaan sitä, miten aktiivisesti esimerkiksi ryhmätoiminnassa mukana olevat ikäihmiset voivat suositella vaikkapa Kulttuurikantti-ryhmää ystävilleen ja houkutella näin mukaan uusia kävijöitä. 

Toisaalta toiminnassa jo mukana olevat ikääntyneet ihmiset voivat vinkata sivulauseessa apua tarvitsevista läheisistään. Leivon mukaan juuri tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota: ”Me hyödynnetään aivan liian vähän niitä agentteja, jotka eivät itse välttämättä tarvitse vielä paljon apua, mutta joilla on hyvät verkostot. Ne ovat juuri niitä ihmisiä, jotka vievät jouluna soppaa naapurille ja käyvät katsomassa kummin kaiman koiraa. Nämä yhdyshenkilöt, verkostonavat, tulee tunnistaa.” 

Lisäksi Leivo miettii, että näitä verkostonapoja kuuntelemalla voimme keksiä jonkin ihan uuden toimintatavan, jota kukaan etsivä ei ole aiemmin keksinyt. ”Hehän ovat niitä viestintuojia, jotka saattavat kertoa, että minulla on kolme tuttavaa, joilla on tämä ongelma, johon kukaan ei puutu. Kun me kuulemme sen viestin ja ryhdymme ratkomaan sitä ongelmaa yhdessä ikäihmisten kanssa, sieltä saattaa kehittyä sellainen työmuoto, jota emme ole vielä oivaltaneetkaan.”

Marginaaleihin kurottautumista
Kun kysyin lopuksi, miten Leivo kuvailisi etsivää vanhustyötä, hän vastasi lähes runollisen hienosti: ”Se on kurottautumista paikkoihin ja tilanteisiin, jotka eivät ole niitä perinteisimpiä. Etsivät toimivat perinteisen vanhustyön marginaaleissa ja liepeillä, jotta tavoittaisimme ne, jotka liikkuvat siellä vanhustyön kehän ulkoreunoilla.” Etsivien ominaisuuksiin kuuluu Leivon mielestä myös tietynlainen ennakkoluulottomuus. ”Me ei ehkä ajatella ihan kaikista perinteisimmällä tavalla”, Leivo nauraa muistellen erilaisia etsivän vanhustyön verkoston tapaamisia. 

Lisäksi Leivo kuvaa nimenomaan järjestölähtöistä työtä siten, että sen etuja on muun muassa anonymiteetti. Asiakas voi aika pitkään esiintyä Leivon sanoin vaikkapa Maija Mehiläisenä asioidessaan järjestön kanssa. Toisaalta järjestöt ovat Leivon mukaan perustettu ihmisiä varten, minkä vuoksi ”järjestöt ovat ketteriä ja joustavia rakkikoiria”. Rakkikoiramaisuudella Leivo tarkoittaa apua tarvitsevien puolesta taistelemista. Järjestöjen tulee puolustaa ihmisiä ja tuoda heidän äänensä kuuluviin. Jos järjestöt luopuvat tästä ominaisuudestaan, ne menettävät Leivon mielestä niiden ominaislaadun. Näistä ajatuksista on helppo olla samaa mieltä.

Huiiii!
Viikon päästä se on julkista...eli dokumentti Myrskyryhmän työstä näkee päivänvalon. Raakaversion nähneenä olen liikuttunut ja vakuuttunut. Hienot tekijät eli ohjaaja-käsikirjoittaja Lulu Salmi, kuvaaja Ville Salonen, esiintyjistä puhumattakaan! Elli ja Eine kohtaavat, tanssivat ja luovat -  yhdessä. Siinä kiteytyy koko kulttuurisen vanhustyön ydin.  Dokumentilla ensi-ilta 13.4.2018 klo 14.30 Kantin Pysäkillä ja toinen esitys 19.4. klo 13.00 Käpylän Pysäkillä.  
​https://www.facebook.com/events/1846571992053521/