Kulttuurinen vanhustyö

Myrskyryhmän toiminta supistuu merkittävästi

6/5/2025

Taiteen edistämisen yhdistys Myrskynsilmä ry / Myrskyryhmä on kuluvana vuonna menettänyt merkittävän osan ikääntyneiden kulttuurityöhön suunnatusta rahoituksestaan.

Yhdistyksen vuonna 2025 saamat avustukset ovat laskeneet 86% verrattuna edellisvuoteen.
Olosuhteiden pakosta kutistamme toukokuun 2025 jälkeen toimintamme minimiin. Luovumme kahdesta kokoaikaisesta työntekijästä ja lukuisten taiteilijoiden palkkaamisesta ja työllistämisestä. Suurin vaikutus on kuitenkin kaikille avoimessa toiminnassa.

Tanssia, iloa, kohtaamisia, luovuutta ja merkityksellisiä hetkiä ja osallistujat aidosti huomioivaa toimintaa jää kaipaamaan suuri joukko projektiemme osallistujia ja yleisöä. Hienoimpia hetkiä työssämme on, kun taiteen kautta olemme pystyneet avaamaan ihmisille uusia maailmoja siinä vaiheessa elämää, kun elinpiiri alkaa kaventua ja toimintakyky heiketä eikä tekeminen ja osallistuminen totuttuun tapaan enää onnistu. Taiteellista työskentelyämme ravitsevat ihmisten tarinat, elämänkokemus, ikääntyminen on ollut ja on Myrskyryhmälle voimakas haltioitumisen paikka. Kiitos kaikille työtämme inspiroineille, toimintaamme osallistuneille ja kanssakulkijoille!

Toiminnan supistamisen vaikutukset ulottuvat myös tuleviin vuosiin. Rahoitushaut edellyttävät tilastollista näyttöä toiminnan laajuudesta ja taseen loppusumma on usein rahoituskelpoisuuden ehto. Yhdistyksen hallintokulut ovat olleet toiminnan laajuuteen ja saavutettavuuteen nähden kohtuullisia, rahoitus on suunnattu kaikille avoimeen toimintaan, joten vaikutukset näyttäytyvät eniten kohderyhmämme arjessa ja taiteen ammattilaisten työllistymisessä.

Myrskyryhmän yli 20 vuoden kokemus kulttuurisesta vanhustyöstä, laaja-alainen osaaminen ja kehittyvä ammattitaito ovat kuitenkin edelleen käytettävissä ja hyödynnettävissä.
Impro & Plié -esitys, tanssielokuvanäytökset sekä tanssityöpajat ikäihmisille ja Liike elämään hoivatyössä -koulutukset hoitohenkilökunnalle ovat tilattavissa.
Olemme erittäin avoimia yhteistyöehdotuksille, toivolle ja tulevaisuudelle.

Yhteydenotot ja lisätiedot: [email protected], [email protected]

Toiveikkain terveisin
Taiteen edistämisen yhdistys Myrskynsilmä ry
Yhdistyksen hallitus ja puheenjohtaja
Myrskyryhmän toiminnanjohtaja Elli Isokoski

Kuvat: Teemu Kyytinen, Arttu Salo ja Aspe-Arto Timonen.

0 Comments

Yhdessä eteenpäin ja yllättäviinkin suuntiin

27/4/2025

0 Comments

Yhteistyö on metka asia. Toisinaan täydelliseltä näyttävä ja sisällöiltään toisiaan komppaava pari tai muodostelma ei etene alkua pidemmälle. Taivaan kappaleiden suotuisa asento vai mikä vaikuttaa, mutta joskus ei vaan lähde. Ei vaikka kuinka olisi tahtoa, yritystä ja innostusta. Luonnollisesti tuloksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät, kuten yleinen ilmapiiri, yhteistyöhön käytettävissä olevat voimavarat ja niin, ne inhimilliset tekijät. Usein kuulee myös sanottavan, että aika ei ollut vielä kypsä innovaatiolle tai idealle. Saattaa olla, mutta henkilökotaisesti uskon, että silloin idean aika on vielä tuleva. Ja silloin ideaansa luottava on ehtinyt parantaa ja kehitellä ajatustaan. Jolloin idea, oli se tuote tai keksintö resonoi myös muille ja vastaa parhaimmillaan tarpeisiin.

Joskus yhteinen toiminta rullaa luontevasti ja jouhevasti. Ja kuka on sanonut, ettei silloinkin yhteistyö edellytä paljon työtä, kompromissejakin. Oma kokemukseni on, että juuri kun oletat, että nyt yhteistyö kukoistaa, niin tulee takapakkia, väärin ymmärrystä ja mutkia matkaan. Siksi yhteistyön tekeminen pitää nöyränä. Ei niin, että kuljetaan kuin pässi narussa, vaan useimmiten kumppanuus kirkastaa oman toiminnan ytimen, sen minkä varassa eteenpäin kuljetaan ja mitkä ovat toiminnan reunaehdot. Jolloin yhteistyö ja kumppanuus pohjautuvat tasa-arvoon ja arvostukseen. Edellyttää aikaa, vaivaa ja neuvottelutaitoja.

Myrskyryhmän yhteistyö Ivana Helsingin kanssa käynnistyi Matkamessuilta. Sattumalta ja aivan yllättävästi. Jos Myrskyryhmän toiminnan ydintä, jo kahdenkymmen vuoden ajan, on ollut ikääntyneiden kanssa tehtävä taide, ja kymmenen vuotta yksi toteutusmuodoista tanssielokuva, niin sitä kuulee herkästi sanat vanhukset ja elokuva. Varsinkin jos ne sanotaan samassa lauseessa. Paola Suhonen, Ivana Helsingin perustaja lausui nämä maagiset sanat kuluvan vuoden tammikuussa Messukeskuksessa, Pohjois-Karjalan osastolla pitämässään puheenvuorossa.

Tästä törmäämisestä olemme päässeet huhtikuussa 2025 tilanteeseen, jossa Myrskyryhmän ammattitanssijoista koostuva improryhmä (Alina Sakko, Jukka Tarvainen ja Elli Isokoski) esiintyvät Ivana Helsingin asuissa. Harmillista, että hanke, jossa ikääntyneet olisivat olleet keskeisiä toimijoita ei saanut rahoitusta. Yhteistyö kun olisi mahdollistanut paitsi alan osaamisen kehittämisen, myös täysin kulttuurisessa vanhustyössä ennen näkemättömiä ulottuvuuksia. Mutta mehän emme luovuta, vaan jatkamme ideamme muotoilua ja syvennämme yhteistyötämme.
Paola Suhosen elokuva Keskiyön auringosta ikuisuuteen saa ensi-iltansa 16.5.2025 ja Impro&Plié -esitys on koettavissa 12.5. klo 12.00 Kampin palvelukeskuksessa.

Kuva Johannes Romppanen.

0 Comments

IloNovi ilonasi - matka kehittämisestä toteutukseen

16/1/2025

0 Comments

IloNovi on vuorovaikutteinen 3D-virtuaaliympäristö, jossa voi osallistua kulttuuritapahtumiin internetin välityksellä. IloNovissa voi vierailla taidegallerioissa ja elokuvateatterissa, osallistua mielenkiintoisiin työpajoihin ja muihin tapahtumiin, sekä tavata ihmisiä – aivan kuin olisit fyysisesti paikalla. IloNovissa on sisääntuloaula Atrium, elokuvateatteri Lumina, rentoutumisen tila Sammal, taidegalleria Luovio ja oppimisympäristö Novellia. Avajaiset pidettiin toukokuussa 2024.

Ympäristön toteutuksessa on huomioitu tilan käyttäjät ja heidän tarpeensa, sisällön tuottajat ovat olleet kehittämässä alkuperäisiä ideoita kunnioittavia ratkaisuja ja hyvinvointialan toimijat ovat voineet kommentoida ja antaa palautetta alusta lähtien. Ympäristön toteutus on teknisesti kunnianhimoinen, ja siinä on huomioitu taiteen ja kulttuurin keinoja laaja-alaisesti, samaan aikaan kun on tuotettu korkealaatuisia sisältöjä osallistavin menetelmin. Tuloksena on luodun virtuaaliympäristön lisäksi syntynyt uudenlainen tapa toimia. Tapa, jossa yhdistyvät ymmärrys hyvinvointi- ja taidealan toimijoiden työskentelytavoista ja toimintaedellytyksistä, osaaminen käyttäjien tarpeiden huomioimisesta ja tekniset taidot. Kehittämistyö eteni resurssiviisaasti, vähäisiä taloudellisia panostuksia on käytetty tulosten ja tavoitteiden kannalta kriittisiin tekijöihin.

Myrskyryhmä&IloNovi
Myrskyryhmän valokuvanäyttely Puhelinlangat tanssii oli Taidegalleria Luovion ensimmäinen virtuaalinäyttely. Valokuvanäyttely on kiertänyt Suomea vuodesta 2021. Näyttely koostuu viidestä, kooltaan 50x70 cm kuvasta, jotka tanssi- ja yhteisötaiteilija, Elli Isokoski on työstänyt ikäihmisten kanssa. Idea työskentelyyn syntyi, kun koronarajoitukset tekivät kohtaamiseen ja kosketukseen perustuvan työn mahdottomaksi. Työhön ryhdyttiin ilman tarkempaa teemaa, ajatuksena paikka, hahmo ja liike. Vaikka ajankohtaan liittyi paljon yksinäisyyttä, käpertymistä, kyllästymistä ja ahdistustakin, kaikki osallistujat halusivat kuvissa suunnata kohti hyvän mielen asioita. Valokuvaaja Johannes Romppanen toteutti ikääntyneiden ideat yhdessä mallien ja Ellin kanssa.

Myrskyryhmä järjesti lloNovissa Ellin elokuvahetken, jossa Elli Isokoski esitteli Kurkien kutsu -lyhytelokuvan ja katsomisen jälkeen keskusteltiin elokuvasta. Kurkien kutsu on katsottavissa lloNovin Luminassa kaikille siellä vieraileville. Kurkien kutsu on Myrskyryhmän ja Kanta-Hämeen Muistiyhdistyksen yhteistyönä toteuttama lyhytelokuva. Työskentelyn lähtökohtana oli Muistijengin kiinnostus luoda jatko-osa Myrskyryhmän elokuvahetkessä näkemäänsä tanssielokuvaan Kurki. Kurkien kutsu on tarina uskalluksesta, elämänilosta ja luovuuden voimasta, jotka heräävät eloon, kun omien rajojen ylittämiselle ja uuden oppimiselle annetaan tilaa. Kurkien kutsu -elokuvan ensi-ilta oli 7.12.2022 Hämeenlinnassa.

Myrskyryhmä tuotti Kati Kallion kanssa lyhytelokuvan Oodi iälle, jonka virtuaalinen ensi-ilta oli Luminassa 11.12.2024. Paikalla elokuvaa esittelemässä olivat ohjaaja Kati Kallio sekä apulaisohjaaja Elli Isokoski. Elokuvan katsomisen jälkeen käytiin keskustelua yleisön kanssa. Oodi iälle on tanssielokuva ikääntymisestä. Myrskyryhmä ja käsikirjoittajat, +70-vuotiaat naiset pitävät merkittävänä asiana käsitellä ikääntyvää kehoa ja sen kyvykkyyttä. Teos purkaa stereotypioita vanhuksista ja antaa näkyvyyttä sukupolvelle, jota harvemmin nähdään edustettuna tanssielokuvissa. Tanssiteos ylistää ikääntyvää kehoa ja toimii kannustavana esimerkkinä nuoremmille sukupolville. Kohtausten koreografia valmistettiin yhteisöllisesti, keskustelemalla ja yhdessä luoden.
Kuva Aspe-Arto Timonen. Oodi iälle.

Teknisistä ratkaisuista
Virtuaalitalo lloNovi on suunniteltu, muotoiltu ja rakennettu tila kerrallaan. Valintana on verkkopohjainen ratkaisu, jotta tietokoneeseen, tablettiin tai älypuhelimeen ei tarvitse asentaa sovellusta. IloNovissa ollaan ja liikutaan avattarina. Avattaren kasvot tulevat vierailijan kameran kautta näkyviin oikeina kasvoina. Pään yläpuolella näkyy nimi, jonka vierailija on valinnut itselleen. Laitteen, jota vierailija käyttää näkyy hänen valitsemansa nimi sekä muiden tilassa olevien nimet. Vierailija voi hallita oman äänensä kuuluvuutta ja kasvojensa näkyvyyttä.
Oma IloNovi-sivu ilmestyy näkyviin, kun henkilö on kirjautunut sisään IloNoviin samalla selaimella ja laitteella. Vierailija voi olla jatkuvasti kirjautuneena (jos käyttää omaa laitettaan) ja silloin hän voi aina halutessaan astua sisään IloNoviin ilman ilmoittautumista. Jos tapahtumaan on rajoitettu määrä osallistujia, silloin vierailijan tulee ilmoittautua.

TOIMIJAT
Kalliolan Setlementti ry toteutti hankekumppani Taiteen edistämisen yhdistys Myrskynsilmä ry:n (Myrskyryhmä) ja lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa Digitaalinen Hyvinvoinnin talo-hankkeen OKM:n taloudellisella tuella ajalla 1.1.2023-31.12.2024. Hankkeessa suunniteltiin, muotoiltiin ja rakennettiin virtuaaliympäristö lloNovi. IloNovi on siirretty 31.12.2024 sen kehittäjien hallinnoimalle yhdistykselle IloNovi ry.
Työryhmä
IloNovi ry; projektipäällikkö Jaana Merenmies, Mona Taponen Balzarini, Andrea Balzarini, Manu Järvinen.
Taiteen edistämisen yhdistys Myrskynsilmä ry; hanketuottaja Mervi Leivo, yhteisöpedagogi, tanssitaiteilija Elli Isokoski.

TUTUSTU: IloNovi
OTA YHTEYTTÄ:
IloNovi, Jaana Merenmies, [email protected]
Myrskyryhmä, Mervi Leivo, [email protected]

IloNovi soveltaa WebXR-teknologiaa uudella, luovalla tavalla, se tekee edistyksellisestä virtuaaliteknologiasta helposti lähestyttävää ja saavutettavaa riippumatta käyttäjän laitteistosta, teknisestä osaamisesta, maantieteellisestä sijainnista, sosioekonomisesta asemasta tai toimintakyvyn rajoitteista. Selainpohjainen toteutus mahdollistaa osallistumisen niin älypuhelimilla, tietokoneilla kuin VR-laseilla, tehden huipputeknologiasta aidosti saavutettavaa. Merkittävintä on, että teknologia ei ole vain työkalu vaan yhteiskehittämisen kohde: haavoittuvassa asemassa olevien käyttäjien tarpeet ja käyttökokemukset vaikuttavat keskeisesti siihen, miten virtuaaliympäristöä kehitetään saavutettavaksi kaikille.

0 Comments

Tänäänkin on oikea hetki välittää

6/11/2024

0 Comments

Marraskuinen iltapäivä. Sääennusteet uhkailevat lumimyräkällä, huonolla ajokelillä ja kattoa murjovalla tuulella. Vuoden loppua kohti kulkiessamme lisääntyvät myös joulukuvastot, tunnelmalliset maalailut yhdessä vietetystä ajasta ja läheisten lämmöstä. Osalle meistä elämä ja arki on yhtä loskaa, harmaata maisemaa, selviytymistä hetkestä toiseen. Ja valitettavan usein, yksin, tahtomattaan yksinäisenä. Ei ole elämänmittaisia ystävyyksiä, tai yhteyksiä sukuun tai läheisiin, joiden kanssa elettyjä kokemuksia tai asioita jakaisi. Joiden puoleen kääntyä silloin kun on haastavaa tai joiden kanssa voisi vaihtaa sanasen ilon hetkistä.

Taide on parhaimmillaan elementti, joka tuo hyvinkin erilaiset ihmiset yhteen ja pitää yhteisöä koossa. Taide mahdollistaa näkyväksi tulemisen, toisin toimimisen ja irrottautumisen omaksutuista rooleista. Taide antaa tilaa hetken olla joku toinen, kuvitella muita maailmoita ja laajentaa ymmärrystämme erilaisista näkökulmista. Luova prosessi kutsuu meitä leikin maailmaan, haastaa heittäytymään ja usein johdattelee merkityksellisen, tärkeän äärelle. Luova tekeminen sumuttaa käytännöllistä ajatteluamme sattumalla, innostuksella ja alitajuntaamme hyödyntäen. Se, mitä hieman ehkä hassutellenkin löydämme, voikin olla elintärkeää ja kertoa meille jotain olennaista tarpeistamme ja toiveistamme. Ammatillisesti ohjatut taideprosessit ovat tavoitteellisia ja opastettuja matkoja kohteeseen, mutta joskus pienikin ripaus taiteen taikaa ja hyppysellinen kulttuurimurusia riittää ylevöittämään arkea. Herkästi havainnoimalla voi löytyä pieniä innostavia asioita, joista rakentuu kestävää ja pitkäaikaista arjen estetiikkaa. Kauneutta, johon voi palata ja jota voi tahtoessaan kasvattaa.

Kohtaamisista rakentuu inhimillinen maailma. Osa ihmisyyttä on kokea kuuluvansa yhteisöön, tulla näkyväksi ja hyväksytyksi. Kokemukseni on, että taide kohtaamisissa edistää avoimuutta ja uskallusta. Taide, varsinkin kehollisuuteen perustuva tanssi, tarjoaa ilmaisukeinon niillekin tunteille ja tarpeille, joille ei löydy sanoja. Yhteiseen tekemiseen syntyy vahva intensiteetti ja läsnäolo on usein erityisen tiheää. Jotta voi kohdata, on nähtävä, huomattava. Mitä ja kenet sinä näet tänään?

Välittämisen päivä on vuosittainen tapahtuma- ja teemapäivä, jonka tarkoituksena on innostaa ja kannustaa kaikenikäisiä ihmisiä välittämään toisistaan ja etenkin ikäihmisistä arjessa. Välittämisen päivää vietetään marraskuun viimeisenä perjantaina 29.11.2024. Sillä, mitä kohdatessa tapahtuu, on merkitystä. Kuuntelemalla ja auttamalla voimme osoittaa, että välitämme. Voimme luoda toiveikkuutta ja hyvää mieltä ystävällisillä sanoilla tai aivan pienilläkin teoilla. Kokemuksen huomatuksi ja kohdatuksi tulemisesta. Lue lisää: www.valli.fi

Kuva Elli Isokoski. Oodi iälle -tanssielokuvan harjoitukset 2024.

0 Comments

Luovalla matkalla tanssin polulla

14/10/2024

8 Comments

OODI IÄLLE – prosessi osallistujan näkökulmasta ja mietteitä prosessin ja tanssin merkityksestä

Iästä riippumatta keho on elämistä varten – ja tanssi jos mikä on iloa ja elämää. Oodi iälle – lyhytelokuvan tekoprosessi vahvisti tämän ja nimikin voisi olla Oodi ilolle tai elämälle. Prosessi oli hyvinkin erilaisten naisten luova matka, yhdessä tekemisen ja kokemisen iloa, jonka aikana lopputulos – tanssielokuva - ei ollutkaan tärkein. Virheet ja epätäydellisyys olivat sallittuja, ehkä jopa toivottujakin.

”Lopputulos” osallistujalle oli uudenlainen rohkeus olla näkyvä, tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sallivassa ja kannustavassa ilmapiirissä ja seurassa. Oman itsen hallinta lisääntyi, jota peilaantuminen muiden avulla vahvisti.

Amatöörien ja ammattilaisten osaaminen on jo lähtökohtaisesti erilaista ja prosessin aikana rajat häilyivät hyvällä tavalla, mutta samalla kuitenkin oli turvallisesti selvää, kenellä ja missä on vastuu varsinaisesta lopputuloksesta.
- - - -
Hyvinvointivaikutuksista on alettu puhua yhä enemmän taiteen yhteydessä. Silloin törmäytetään habermasilaisittain ilmaistuna systeemimaailma ja elämismaailma, jolloin raha ja valta tarkastelee arjen ”taidekokemuksia” siitä saatavaa hyötyä arvioiden. Hyöty ei kuitenkaan ole helposti mitattavissa, euroina ilmaistuna melkein mahdotonta, mutta sen vaikutukset ovat kuvattavissa.

Toisaalta sanomattakin on selvää, että taide – sen kokeminen ja/tai tekeminen – vaikuttaa niin yksilötasolla, yhteisötasolla kuin yhteiskunnassakin.

Tanssi on ”primitiivistä”, sanatonta ja sinällään hyvin demokraattista ihan kaikille mahdollista. Sekä näkijänä, kokijana ja tekijänä. Tanssi on kommunikaatiota ja vuorovaikutusta ja voi täten toimia välittäjänä niin systeemimaailman ja elämismaailman kuin yksilö- ja yhteistyötasojen välillä.

Yksilötasolla hyvinvoinnin vahvistuminen ilmenee fyysisen kunnon kohentumisena, liikkuvuuden, voiman ja notkeuden lisääntymisenä. Omien rajojen kohtaaminen voi vahvistaa itsetuntemusta, yhteys omiin tunteisiin ja niiden ilmaisuun vahvistuu, liikkeen ja tunteen yhteys auttaa vuorovaikutuksessa.

Yhteisössä – tässä tapauksessa käsikirjoittajien ja tanssijoiden ryhmässä – kohtaaminen tapahtuu juuri vuorovaikutuksessa, jolloin erilaisuuden sieto ja hyväksyntä sekä yhdessä oppiminen on olennaista. Aikataulutus, säännöllisyys olivat prosessissa vahvasti ryhmälle arjen sisältöä rikastava ja koko prosessi uudenlaista merkitystä elämään antava.

Hyvinvoinnin edistäminen on institutionalisoitu kunnille. Kunta edustaa edellä mainittua systeemimaailmaa (resurssina raha ja valta) ja erilaiset yhteisöt elämismaailmaa (resurssina ihmisten osallistuminen, osallisuus, kohtaaminen). Tässä vallitsee tietynlainen asymmetria, mutta toisaalta myös win-win tilanne. Hyvinvoinnin edistäminen tarvitsee molempia maailmoja, molempien sitoutunutta panostusta. Kuntarakenne tarjoaa institutionaalisen kiinnekohdan eri toimijoiden aktiivisuudelle ja toiminnalle.
- - - - -
Mitä taide voi antaa muille aloille yhteiskunnassa, ja erityisesti tanssin anti, on rajatonta - kuluneesti todeten ”vain mielikuvitus on rajana”.

Välittömästi tanssin käyttöä hoivatyössä voisi lisätä loputtomiin. Ei ole syytä aliarvioida hoivakodissa muistisairaan vanhuksen kykyä vastaanottaa tanssia tai vammaisen tanssista saamaa iloa. Päiväkotien rauhattomuutta yhteinen tanssituokio varmasti rauhoittaa.

Kuntoutuksessa musiikki ja tanssi voivat kohottaa sopivasti motivaatiota liikkumiseen ja ikään kuin huomaamatta nostaa kipukynnystäkin. Joka tapauksessa tanssi ja musiikki kohottavat mielialaa, mikä sinällään edistää kuntoutusprosessia.

Aktiivinen sosiaalipolitiikka parhaimmillaan käyttää porkkanaa eikä keppiä. Syrjäytyneen ihmisen saaminen liikkeelle on jo tulos sinänsä. Jospa uskallettaisiin satsata säännöllisiin tanssitreeneihin, niin sitä kautta voisi vähitellen avautua ”koko maailma”.

Urheilijat, siis koko ”ruumiinkulttuuri”, hyötyvät varmasti tanssillisuudesta, tanssin tuomasta notkeudesta ja liikkuvuudesta.

Sukupolvien välisen vuorovaikutuksen puute yhteiskunnassa on todettu ja sitä halutaan edistää. Siihenkin tanssilla olisi paljon annettavaa.

Laaja järjestökenttä on oiva alusta räätälöidä tanssia erilaisille kohderyhmille!

Lukuisia ja erittäin hyviä hankkeita on monia. Ongelmana on ankkuroida hanke pysyväksi toimintamuodoksi. Kun rahat loppuvat, saattaa hyväkin toiminta lopahtaa. Olisiko tanssin syytä tunkeutua eri alojen koulutusjärjestelmiin?
- - - -
Elokuva on tämän prosessin lopputulos ja tavoite. Olimmehan me siitä koko prosessin ajan tietoisia. Meille ensikertalaisille jo roolin rakentaminen oli uutta ja haastavaa, ei helppoa mutta kivaa. Samoin kameratyöskentely.

Oli onneksi aikaa. Aikaa tutustua ideaan, käsikirjoitukseen, toisiimme. Prosessia leimasi kauttaaltaan rauhallisuus, levollisuus ja luottamus siihen, että onnistumme ja hyvä tulee!

Musiikki auttoi omalta osaltaan – mutta ratkaisevaa oli ammattilaisten taito viedä prosessia eteenpäin.

Kirjoittajana Ulla Soulié, 71- vuotias ikuinen tanssin harrastaja. Lapsibaletissa alkukipinä, nyt seniorina vapaata nykytanssia.
Leski, äiti, anoppi ja mummu. Aktiivinen Ilmastoisovanhemmat - toiminnassa. Kulttuurin suurkuluttaja - jazz ja elokuvat sydäntä lähinnä. Talviuinti tuorein ihastus.
Valt.lis - sosiaalialan työura pohjoismaisessa yhteistyössä ja kotimaisella järjestökentällä.

8 Comments

Elämä on nyt !

27/8/2024

0 Comments

Elokuinen kuvausviikko. Pitkiä päiviä. Sää suosi kuin suosikin ulkona tapahtuvia kuvauksia. Viimeisenä päivänä taivaalle ilmestyi uhkaavia pilviä, mutta selvisimme niistä pelkällä säikähdyksellä. Suunnitellut kuvaukset saatiin tehdyksi aikataulun mukaisesti.

Kuvauspäivä alkoi maskeeraajan tuolissa istuen ja puvustajan pakeilla käyden. Sitten kuljetus kuvauspaikalle. Siihen, että lähellä häärii iso joukko ammattilaisia ja itse yrittää keskittyä sekä pysyä omassa ”kuplassaan”, tottuu ihmeen nopeasti. Ympärillä kuvaajat, äänittäjä, ”runner”, lavastaja, ohjaajat, tuottajat, maskeeraaja, puvustaja, apulaiset.
Hiljaisuus! Kuvaus. Ääni? Ääni käy. Kamera? Käy. Kuva 10, otto 6. Olkaa hyvät!

Koskaan elämässäni en ole saanut sellaista palvelua kuin kuvauspäivinä. Onko kylmä?
Tässä takki, ole hyvä. Aamutakki päälle, aamutakki pois. Yritä pysyä lämpimänä!
Kuvauspäivien ruokahuolto oli erinomainen.

Mokasinko? Aivan varmasti. Olin myös sekoittanut idutusryhmäläisten nimet. Pyysin heiltä anteeksi. Kun kuvaukset päättyivät heidän osaltaan, erosimme ystävinä. Esiintyjien osalta projekti päättyi kuvauksiin. Ohjaajien työ jatkuu, elokuvan työstäminen jatkuu.

Oli hieno kokemus olla mukana tässä projektissa. Sain tutustua elokuvan teon maailmaan ja tehdä työtä näiden upeiden ihmisten kanssa.
Mitä projektista jää mieleen? Muistoja.
Muistoja aurinkoisista kesäpäivistä, merestä, kimaltelevasta vedestä, pehmeästä hiekasta jalkojemme alla. Muistoja naurusta, yhdessä tekemisestä, taukoteestä…

Kiitän osaltani kaikkia projektissa mukana olleita. Lyhytelokuvan työnimeltään ”Oodi iälle” on tarkoitus valmistua joulukuuhun mennessä. Arvaa, jännittääkö kun on ensi-ilta!
Kiitän sinua, lukijamme, että olet ollut matkassamme mukana. Toivon, että saat tanssielokuvasta rohkaisua elää omannäköistäsi elämää. Kaikki on tässä ja nyt. Elämä on nyt.

Arja, entinen nuori.

Kuva Tuomas Pakka.

0 Comments

Jännittää - mokaanko?

20/8/2024

0 Comments

Harjoittelut on nyt harjoiteltu. Meidän pitäisi olla valmiit tulevaa varten - työnimeltään Oodi iälle -tanssilyhytelokuvan kuvauksia. Olemmeko valmiit? Ohjaajan mielestä olemme. Entä omasta mielestä? Kyllä ja ei. Aina voisi tehdä roolinsa paremmin, harjoitella ja hioa lisää, mutta aika on rajallinen. Kaikki on tuotannossa sovittu: kuvauspaikat, -päivät, kellonajat, maskeeraus, puvustus, lavastus, kuljetukset, kuvaus, äänitys. Kaikki. Apulaisohjaaja Elli vielä soittelee avustajille.

Mitä jos unohtaa kameran jo käydessä tanssiaskelten järjestyksen? Apua!
Ohjaajamme Kati Kallio sanoi kuitenkin meille, että moka on lahja. Ei haittaa mitään, jos sattuu mokaamaan. Joskus se voi tehdä kohtauksen jopa paremmaksi.

Takanamme on taas varsin tiivis harjoitusviikko. Viikonloppuna kannattaa levätä ja kerätä voimia tuleviin, ehkä pitkiinkin kuvauspäiviin. Ja välttää ruuhkia. Korona on lisääntynyt. On tärkeää pysyä terveenä.

Projektissamme ovat mukana myös idutusryhmäläiset, jotka ovat olleet ideoimassa elokuvan käsikirjoitusta Elli Isokosken kanssa. Valma sanoi kerran, että ikä on saavutettu etu. Jäin miettimään, mitä se tarkoittaa. Olisiko niin, että hän tarkoittaa sitä, että on tavallaan etuoikeus, jos on saanut elää pitkään; nähdä ja kokea paljon, saada oppia elämästä. Juuri sitä Valma tarkoitti. Niin monelle se ei ole mahdollista. Veikö levinnyt rintasyöpä, kuten ystäväni? Tappoiko pommi, kaatuiko rintamalla vai veikö huumeet nuorena?

Paula eli kymmenen vuotta yhdessä koiransa kanssa. He ymmärsivät toisiaan jo pelkästä katseesta. Ihmisen ja koiran yhteiselo, läheinen ystävyys, lämpö. Kun lemmikin tuli aika lähteä koirien taivaaseen, Paula tunsi kuin rautahaarniskan laskeutuvan selkäänsä surressaan. Toivottavasti minun parhaat ystäväni ja terapeuttini Honey ja Tammy, jotka lähtivät jo vuosia sitten, olivat vastassa taivaan portilla, kirmaten yhdessä vihreille niityille vapaina kivusta ja kärsimyksestä.

Eräänä yönä Paula heräsi siihen, että kuuli äänen, joka sanoi: ”Minun on hyvä olla.” Koko huone täyttyi valosta. Kaikki hohti kullankeltaisena. Haarniska putosi selästä ja hän tunsi rauhan laskeutuvan kehoonsa ja sieluunsa. Hän oli taas onnellinen. Kuultuani tarinan mietin, voisiko tämän tuntemamme elämän lisäksi olla jotakin muuta. Voisiko elämä jatkua jossakin muussa muodossa, mitä emme tiedä ja tunne.

Olemme Hannelen kanssa monesti istuneet samassa ratikassa mennessämme tai tullessamme harjoituksista. Tuntuu hyvältä mennä duuniin. Olemme tunteneet itsemme hyödyllisiksi. Meillä on tehtävä; olemme mukana projektissa. Suomessa kun joskus ajatellaan, että jopa viiskymppiset ovat liian vanhoja palkattaviksi työhön. Miksi? Eikö Suomessa olekaan pulaa työntekijöistä? Vuosia on puhuttu siitä, että työuria pitäisi pidentää. Kauniit sanat senioreiden palkkaamisesta ja todellisuus ovat kaukana toisistaan. Eiköhän asialle voisi tehdä jotakin, jos haluttaisiin…

No, katseet rohkeasti kohti tulevaa kuvausviikkoa!
Lukijamme, pidä meille peukkuja, että onnistuisimme ja että sää suosisi meitä kuvauspäivinä.

Teksti Arja.
Kuva harjoituksista Elli Isokoski.

0 Comments

Sukella syvään – muista hengittää

12/8/2024

0 Comments

Perjantai. Olemme harjoitelleet loppuviikon tiiviisti. Tänään olimme katsomassa kuvauspaikkaa. Mukana oli puvustajamme Niina suurine kestokasseineen. Mitä niissä kasseissa oli? Tietysti roolivaatteitamme, kenkiä, asusteita. Vielä on hankittavaa, kengät ovat väärää väriä, täytyy löytää toiset. Ovatko tossut oikeaa kokoa? Mitä puuttuu vielä? Viikonloppuna lavastaja aloittanee työt kuvauspaikalla. Aiemmin tällä viikolla harjoituksissamme kävi maskeeraaja. Saimme kysyä häneltä monenlaista, esimerkiksi hiuksista, mitä pitäisi tehdä ennen kuvausta.

Torstaina harjoittelimme rooliasuissamme tiettyä kohtausta. Eläydyimme hahmomme ajatusmaailmaan ja kokemuksiin. Se oli kiinnostavaa. Ja naurua riitti taas…
Meillä on vielä viikko harjoitusaikaa. Sitten alkavat kuvaukset. Loppukuun säät hieman jännittävät, sillä osa kohtauksista kuvataan ulkona.

On etuoikeus ja ilo olla ammattitaitoisten tanssitaiteilijoiden ohjauksessa. Tunnen kiitollisuutta kaikesta, mitä projektissa on tapahtunut jo tähän asti. Millaisia työtovereita minulla on ryhmässäni? Yhteinen piirre on se, että heillä kaikilla on tanssitaustaa, enemmän tai vähemmän.
Porukkamme sambakuningatar on Hannele. Annika on ryhmämme voimanainen. Hän on aloittanut tänä vuonna painonnoston. Ritva harrastaa liikuntaa ja on mukana Kulttuurikaveri-toiminnassa. Ullan rakkain harrastus on - yllätys, yllätys - tanssi! Tanssiharrastuksessa hienoa on se, että voi tanssia kaikenikäisenä. On erilaisia tanssin lajeja. Voi tanssia myös yksin.

Oma tämänhetkinen rauhoittavin harrastukseni on uinti. Rauhallinen, meditatiivinen uinti.
Halusin viime vuonna aloittaa uinnin. En ollut käynyt uimahallissa vuosiin. Kesti kuukausia ennen kuin astuin uimahallin ovesta sisään. Miksi? Minulla ei ollut uimapukua. Ajattelin, etten voi mennä tavallisella uimapuvulla, sillä häpesin vartaloani. Harkitsin suojaavamman uima-asun hankkimista, jollaisia monet musliminaiset käyttävät. Sitten kohdalleni osui yksinkertainen musta uimapuku kierrätyskaupassa. Maksoi muutaman euron. Ystäväni kannustamana rohkaistuin menemään vihdoinkin uimahalliin, missä minut nähdään sellaisena kuin olen. Olin päätöksestä onnellinen. Nyt sillä uimapuvulla on uitu vuosi.

Miten ihanaa on pulahtaa siniseen ja turkoosiin veteen ja antaa ajatusten tulla ja mennä. Olen nyt oppinut näkemään vartaloiden monimuotoisuuden. Uinnin aloittaminen on ollut hyvää terapiaa myös kehohäpeään. Jatkoa sille on osallistuminen Oodi iälle -elokuvaprojektiin, jossa opitaan hyväksymään itsensä kauniina, juuri sellaisena kuin on.
Arja
Kuva Arja.

0 Comments

”Kesäloma” on ohi – hiottavaa riittää!

5/8/2024

0 Comments

Oodi iälle -elokuvan harjoitukset ja työpajat Espoossa jatkuivat heinäkuun viimeisellä viikolla. Olimme myös tutustumassa kuvauspaikkaan. Sää suosi meitä: aurinkoa, lämpöä, varjoa, lempeää tuulta, hyvää tuulta. Miten kaunis luonto onkaan! Kallioinen ranta, meren sini, puiden vehreys, veden kimallus auringossa…Puut, joihin voi nojata, joita voi halata. Ohjaajamme olivat nähneet vaivaa ja valmistaneet kahvit ja teet termospulloihin. Nautimme taukokahvit ja -teet keskellä kauneinta kesää upeissa rantamaisemissa.

Jos luulet, että tanssikuviosarjojen oppiminen on helppoa, erehdyt! Mikä liike tulikaan tämän jälkeen? Entä sen jälkeen? Toistoa, toistoa, jotta aivosi suostuisivat ottamaan kuviot omikseen. Ja silti voi erehtyä. Oppia, unohtaa, erehtyä. Sitähän tämä elämäkin on.

Liikkeistämme rannalla innostui myös pienenpieni poika. Hän hymyili, heilutteli itseään ja pyllähti ihanan pehmeästi rantahiekalle. Vain lapsi voi tehdä sen. Niin pehmeästi.

Kuvauspaikkaan tutustumassa olivat myös puvustaja ja kuvaaja. Edellisenä päivänä puvustaja oli tuonut harjoituksiin isot kassilliset roolivaatteita sovitettavaksi. En ole nauranut niin makeasti pitkään aikaan kuin puettuani minulle tarkoitetut vaatteet päälleni. Katsoessani peiliin ihmettelin, kuka tuo ihminen oikein on, mitä hänen päässään liikkuu. Ohjaajiemme Katin ja Ellin pyynnöstä totuttelimme roolihahmoihimme pienten harjoitusten avulla. Sain jo vähän kiinni siitä, millainen minun hahmoni voisi olla. Rantakohtausta varten puvustajalla oli mukanaan uimapukuja, hattuja ja asusteita. Minulle hän oli hankkinut aivan ihastuttavan kirkkaanpunaisen uimapuvun! Se sopi minulle täydellisesti. Rakastuin siihen silmänräpäyksessä.

Elän niin vahvasti mukana projektissa, että kuvittelin meidät, elokuvan kapinaan nousseet naiset, soittamassa täysillä afrikkalaisia rumpuja yhdessä muiden, eri-ikäisten ihmisten kanssa, myös lasten kanssa, työpajassa, jollaisessa olin tällä ja viime viikolla. Afrikkalaisen tanssin ja rumpumusiikin työpajassa.

Harjoitukset jatkuvat ensi viikolla. Hiottavaa riittää. Toivottavasti ehdimme oppia, erehtyä ja hioa riittävästi. Kuvaukset ovat elokuun loppupuolella.
Myös mustikka-aika jatkuu.
Taidanpa lähteä nyt metsään!
Lähde sinäkin, jos voit. Metsäterapiaan, vaikket saisi ainuttakaan marjaa.
Arja

Arja on valikoinut tanssielokuvaan avoimen haun, koetanssin eli castingin kautta. Arja kirjoittaa kokemuksistaan elokuvaprosessissa.
Lue Arjan aiemmista kokemuksista Myrskyryhmän blogista: https://www.myrskyryhma.fi/kulttuurinen-vanhustyouml/kuvauskammoinen-tanssielokuvaan
Kuva Elli Isokoski.

0 Comments

Kuvauskammoinen tanssielokuvaan

31/7/2024

1 Comment

Miten kuvauskammoinen päätyi tanssielokuvaan?
Miten ihminen, jolle vanheneminen on vaikea asia, päätyi lyhytelokuvaan kypsään ikään ehtineistä naisista? Käsittämätöntä!

Toukokuun alussa sain ILMI Ö:n yhteisöteatteriryhmämme kautta mainoksen ”Esiintyjäksi elokuvaan?”. Kyse oli Myrskyryhmän Oodi iälle -lyhytelokuvasta, tanssielokuvasta. Ilmoituksessa kerrottiin, että 13.5. on koe-esiintyminen helsinkiläisessä tanssikoulussa. Taivas! Koe-esiintyminen!
Uskaltaisinko ilmoittautua ja haluaisinko ylipäätään lähteä mukaan johonkin, jossa korostetaan ikää ja vanhenemista? Minähän kapinoin vanhenemista vastaan. Edellinen vuosi oli mullistanut elämäni. Olin saanut kokea niin paljon!

Houkuttelevaa ilmoituksessa oli se, että koreografia luodaan yhdessä esiintyjien kanssa. Rohkeaa oli se, että vähissä vaatteissa esiintyminen on elokuvan ydintä. Se olisi haaste! Ihmiselle, joka häpeää vartaloaan ja ikääntymistään. Ihmiselle, joka ei ole mielestään kuvauksellinen. Inhoan monia sanoja, joita käytetään ikääntyneistä ihmisistä. Ilmoituksessa kerrottiin, että on kyse kypsään ikään ehtineiden naisten kapinasta. Se kuulosti hyvältä. Kapina, se sopii minun ajatusmaailmaani.

Päätös lähteä mukaan tällaiseen projektiin oli rohkea. Houkuttelevaa oli se, että saisi työskennellä ammattilaisten kanssa ja kokea jotakin oikeaa, taidetta, jolla on tavoite ja yleisö, jotakin arvokasta.

Uteliaisuus kokea jotakin uutta ja erilaista voitti.
Ilmoittauduin koe-esiintymiseen ja sain kutsun siihen. Sitten - täysin yllättäen - myöhemmin toukokuussa tuli kutsu koekuvausten osaan kaksi. Mitä? Ei voi olla totta. Ensimmäisessä koe-esiintymisessä oli mielestäni niin monia, jotka sopisivat minua paremmin projektiin. No, hyvä! Menen! Ja sitten myöhemmin ihmeekseni sain kutsun elokuvaprojektiin! Se tuntui mahtavalta. Tunsin, että ohjaajat olivat nähneet minussa jotakin. Olin ylpeä itsestäni.

Harjoitukset alkoivat kesäkuun alkupuolella. Meitä on yhteensä viisi naista, jotka valittiin mukaan. Kesäkuun harjoitusten ja työpajojen aikana aloin tutustua heihin ja ohjaajiin ja hiukan myös ikääntyneisiin naisiin, jotka ovat ideoineet käsikirjoitusta. Meistä viidestä naisesta osalla on kokemusta tanssimisesta.

Minulla ei, mutta so what?
Arja

Kuva: Arja

Arja on valikoinut tanssielokuvaan avoimen haun, koe-esiintymisen eli castingin kautta. Hän kirjoittaa kokemuksistaan elokuvaprosessissa.
Lue lisää IloNovin blogista: https://ilonovi.com/blogi/kuhinaa-koe-esiintymisessa-ihanat-naiset-tanssisalissa/

1 Comment

<<Previous

Myrskyryhmän toiminta supistuu merkittävästi

Yhdessä eteenpäin ja yllättäviinkin suuntiin

IloNovi ilonasi - matka kehittämisestä toteutukseen

Tänäänkin on oikea hetki välittää

Luovalla matkalla tanssin polulla

Elämä on nyt !

Jännittää - mokaanko?

Sukella syvään – muista hengittää

”Kesäloma” on ohi – hiottavaa riittää!

Kuvauskammoinen tanssielokuvaan

Mervi Leivo

Archives

Categories

​

Mervi Leivo

Archives

Categories