Kulttuurinen vanhustyökin on viime aikoina ollut paljon taustatyön tekemistä, rahoitushakemusten laadintaa, toiminnan sanoittamista, kehittämistä ja keskustelua. Jota tuottajan työ muutenkin pitkälti on. Sitä iloisempi tänä keväänä, kun moni ovi on avautunut, taiteilijat ovat päässeet vuorovaikutukseen ikäihmisten kanssa ja yhteistyö tuottaa hedelmää. Nämä ovat niitä ilon hetkiä, kun voi hihkua, että homma pelittää! Samaan aikaan myös edistystä rakenteellisella rintamalla eli kulttuuriseen vanhustyöhön panostetaan, se näkyy ja nousee esille. Toivon hartaasti, että kulttuurinen vanhustyö on lipumassa valtavirtaan, tunnustetuksi osaksi ikääntyneiden hyvää ja merkityksellistä arkea. Osaltani yritän parhaani tätäkin edistää, kulttuuristen oikeuksien toteutumista myös ikääntyessä. Mutta enemmittä pulinoitta, kuvat kertokoot toiveikkaasta toukokuusta, tavataan tapahtumissa!

Hämmentävää, joko on sujahtanut viisi vuotta!
Juurihan kirjoitin Myrskyryhmän alkuaskelista ja muistelin aikaa, jolloin siirryttiin euroon...blogikirjoitus löytyy arkistoista: www.myrskyryhma.fi/kulttuurinen-vanhustyouml/archives/12-2016

Arkistoja on kertynyt matkan varrella ja kuten historiaa arvostavalle sekä joskus menneisyyteen jumittuvalle tapahtuu- mitään ei ihan kepein perustein hävitetä. Historiikkia olisi kiinnostavaa tehdä, koota kulttuurisen vanhustyön pioneerin kokemuksia ja matkan varrella kohdattuja kohtaloita ja kuultuja tarinoita. Kenties sen aika on tuleva.

Vuonna 2022 Myrskyryhmä tanssii kuitenkin tässä ajassa, ikääntyneistä ja heidän kohtaamisistaan edelleen hullaantuen. Kirjoittaessani tätä helmikuussa kuluvaa vuotta on kuitenkin ilo havaita, että hurmaantuneita on muitakin, taiteen ja kulttuurisen vanhustyön kirjo on laajentunut, lajitovereita on laumaksi asti ja ymmärrys kulttuurisista oikeuksista osana ikääntymistä nousujohteinen. Aina on aihetta juhlaan, jota taide arkeen tuottaa. Taide on ilon pisaroita, surun kantamista ja merkittäviä kohtaamisen hetkiä.  

Maailma ei ole tietenkään vielä valmis, saati tie ruusun terälehdillä katettu, mutta helpompi on taivaltaa kun tietää, ettei ole yksin määränpäähän suunnistamassa. Kulttuurisen vanhustyön ja taiteen saavutettavuuden edistämiseksi on tehtävä yhdessä töitä, löydettävä vaikuttamisen tapoja ja vakuuttamisen muotoja. Kulttuuriset oikeudet vahvistuvat, kun taide ja kulttuuri asetetaan sille kuuluvaan asemaan ihmisen merkityksellisen arjen muodostumisessa. Asema tarkoittaa juhlapuheiden sijaan taloudellista panostusta ja ikäihmisen elämän arvostusta, hyvän arjen  edellytysten rakentamista. Joka syntyy yhteistyöllä, yhdessä tehden, ikääntyneitä kuunnellen. 

Myrskyryhmä juhlii merkkipäiväänsä töitä tehden, tutustu hankkeisiimme
ja ota yhteyttä!

Juhlavaa riemua, 
surun liejua, 
tanssin karusellissa
saa irrotella,
unohtaa surut ja murheet
pyöritellä lanteet ja ranteet.

Kuva Käy rinnallain -elokuvan ensi-illasta 09/2021.
Elokuva Yle Areenassa.
Ohjaus Kati Kallio, tuotanto Myrskyryhmä ja Pystymetsä Oy.
​

Sitä niittää mitä kylvää. En kuulu maata möyriviin, keväisin villiintyviin ihmisiin, jotka innokkaina vertailevat erilaisia uusia mangoldilajikkeita tai poimivat vihermyymälöistä kauden siemen- tai taimiuutuudet. Tänä syksynä on kuitenkin myönnettävä, että jotain on tullut tehtyä, kun edessä siintävä satokausi alkaa tuntua runsaalta. 

Satokauden runsaus ilmenee yhteistyökuvioina ja mahdollisuuksina viedä tanssitaidetta sinne, missä askeleet ovat olleet aiemmin hennot ja rytmit varovaiset. Eniten odotan kohtaamisia, kasvokkain tapaamisia ja yhdessä tekemistä. Ja sitä tuntuvat odottavan ne useat ikäihmiset, joiden kanssa olen saanut vaihtaa luovia ajatuksia. Tätä yhteistä tavoitetta kohden menevät myös he, jotka ovat toimineet koko pandemia-ajan ikäihmisten kanssa, etänä ja uusia keinoja kehitellen. Sitkeää sakkia molemmat!

Syksyn pyörteisiin kuuluu, että HYTE-toimintamallimme osallistavasta tanssielokuvasta on edennyt arviointiin, luovuttaminen oli korutonta, mutta helpottavaa. Mallia voisi hioa loputtomiin, mutta on luotettava myös prosessiin, siihen, että arvioijat tuovat näkemyksillään tuoretta näkökulmaa toimintatapaan. Jätettävä tilaa yhteiselle työskentelylle, oltava huokoinen ja avoin vastaanottamaan palautetta ja ideoita. Uskon vahvasti, että arvioijat tahtovat osallistavalle tanssielokuvalle menestystä, toivovat kulttuurisen vanhustyön vahvistumista sekä ovat armollisia ensiaskelille. Yksi toimintamalli ei tee ketään autuaaksi, mutta on osa taiteen saavutettavuuden ketjua. 

Myrskyryhmä on toteuttamassa Luova ja iätön-tapahtumaa, yhteistyössä Sivuun Ensemblen kanssa. Syyskuun lopussa olevassa elokuvanäytöksessä kulttuurikeskus Caisassa juhlitaan luovaa ja rohkeaa ikääntynyttä. Tanssielokuvien kavalkadissa piirtyy esiin tekijä, joka toimintakyvyn rajoitteista tai kertyneistä vuosista huolimatta on oman elämänsä valtias - ihminen unelmineen ja toiveineen. Kyvykäs ja osaava, joka ei kaihda tuoda esiin omia ideoitaan ja altistaa niitä yhteiseen jalostusprosessiin. Esimerkin voimaa arvostaen, seurataan ikä- ja kokemusrikkaiden polkuja, omin askelin ja suuntaviitoin.
​
Taideringin tuloksia seuraavassa blogikirjauksessa.
Syksyistä voimaa!
Kuva Johannes Romppanen - Askel taaksepäin -hanke/Elli Isokoski

Asiantuntijuus edellyttää laajaa ajattelua, toisaalta vahvaa intuitiota ja näkemystä yhdistettynä monialaiseen hahmottamiseen ja lukutaitoon. Taitoja on tarvittu myös HYTE-arvioinnin prosessissa. Höystettynä dialogilla, mentoroinnilla ja kyseenalaistamisella. 

Hyppäsin HYTE-arvioinnin prosessiin taiteilija Elli Isokosken pyynnöstä. Hänet oli houkutellut  mukaan Taiteen edistämiskeskuksen eli Taiken asiantuntija Isto Turpeinen. Kyseessä on rohkea yritys saada taiteen alalta kuvaus hyvinvoinnin vaikutusten sarjaan arvioitavaksi. Toimintamalleja ja niiden arviointeja edistää Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Laajaa yhteistoimintaa siis. 

Toimintamalliksi valikoitui Taiteen edistämisen yhdistys Myrskynsilmä ry:n toiminnasta Osallistava tanssielokuva. Myrskyryhmän melkein 20-v. toiminnan ydintä on kulttuurinen vanhustyö. Vuosien varrella on syntynyt esityksiä, tanssiteoksia, työpajoja, mutta myös osaamista ja ammattitaitoa miten taide toimii erilaisissa ympäristöissä. Yhteistyötä on tehty niin hoivan ja asumisen yhteisöissä kuin taideorganisaatioidenkin kanssa. Aina ikääntyneen ehdoilla, taidetta arvostaen. Tanssielokuvan vahva toimija Suomessa on ollut Loikka-tanssielokuvafestivaali, niin tapahtumana kuin taustalla toimivana kehittämisorganisaationakin. Loikan lakkautettua toimintansa taloudellisiin vaikeuksiin vuonna 2019, Elli Isokoski on jatkanut työskentelyä ja konsultointia festivaalin perustajien, tanssielokuvan mestari Hanna Pajala-Assefan, mutta erityisesti koreografi Kati Kallion kanssa. 

Osallistava tanssielokuva - työtavan kuvaaminen toimintamallin muotoon on haastavaa.  Valitsimme kyseisen työtavan kuitenkin senkin vuoksi, että kyseessä on suhteellisen tuore ja kehittyvä osa Myrskyryhmän toiminnassa, jolloin saadaan työkaluja myös ryhmän käyttöön. Kirjaamme ja todennamme onnistumisen edellytyksiä, joka parantaa kykyämme tuotteistaa ja hinnoitella mahdollisia palveluita. Peruselementtien kirkastuessa pystymme hiomaan entistä yksilöllisempiä ratkaisuja. Kehittämistyön ytimessä säilyvät siis ryhmän taiteellinen itsenäisyys ja ikääntyneen hyvinvointi.

Kuvaaminen vaatii jäsentelyä, työtavan erittelyä ja purkamista osiin. Samalla työtapa tulee muotoiltua uudelleen, sanoitettua tavalla, jolla se toivottavasti avautuu myös heille, joille tanssielokuva, saati osallistavana työmuotona on tuntematon. Visuaalisen taidemuodon altistaminen kirjalliselle muotoilulle on jo askel, loikkaa otamme, kun olemme muotoilleet työtä THL:n lomakkeille. Vaikuttamisen mahdollisuus avautuu, kun arvioimme, kuinka hyvin nykyiset lomakkeet palvelevat taiteellisen työn kuvaamista. Työ etenee hitaasti, mutta vääjäämättä...

Taide on osa perusoikeuksia, esteettisten elämysten ja kokemusten äärellä voimme paitsi todentaa erilaisia tapoja käsitellä todellisuutta, myös avartaa ymmärrystämme erilaisista elämisen käytänteistä, astua toisiin maailmoihin. Oman luovuuden avulla on mahdollisuus valmentautua haasteiden kohtaamiseen, irrottautua arjesta ja vahvistaa toimintakykyä. 

Taide ja kulttuuri niveltyy yksilötasolla osaksi ihmisyyttämme, mutta samaan aikaan sillä on ulottuvuuksia muillekin toiminnan tasoille. Se vaikuttaa suhteessamme muihin  ihmisiin, suhteessamme maailmaan, yhteiskuntaan, mutta myös ekosysteeminä. Taiteeton maailma on karu, kylmä ja yksiulotteinen. Taide vahvistaa identiteettiä ja tukee muutostilanteissa.

Olen pohtinut rakenteita, niitä tukimuotoja ja käytänteitä, joilla vahvistetaan ikääntyvien asemaa yhteiskunnassa itsenäisinä, mutta täysivaltaisena toimijoina. Mielenkiintoni työskennellessäni kulttuurin tuottajana kohdentuu sisällön ohella myös rakenteisiin, kehyksiin ja raameihin. Haluan hahmottaa ja ymmärtää sitä hiekkalaatikkoa, jossa toiminta toteutuu ja syntyy jotain uutta, kiinnostavaa. 
 
Ammattitaiteilijoiden asema on edelleen häilyvä ja varsinkin nyt, vuonna 2021 kriittinen. Samaan aikaan kun ammattilaisten tilanteen parantamiseen on edelleen vaikutettava,  tilausta on mielestäni myös taiteen arkistamiseen, sille, että tunnustetaan ei-ammattitaiteilijoiden tekijyys itsenäisesti vaikuttavana muutosvoimana ja mahdollisuutena. Ei-ammattilaisten tekijyys haastaa taiteen tekemisen lainalaisuuksia, virkistäen taiteen positiota, jossa mikään ei ole itsestään selvää tai valmiiksi pureksittua. Virtuositeetti ei ole ainoa mitta taiteen tekemiselle, vaan rinnalla kulkee omaehtoisuus, omalakisuus. Tuoden taiteeseen tuoreita sävyjä, innovatiivisia tapoja toimia, ja luoda. Tätä yhteyttä ja kulttuuria haluan tutkia ja sanallistaa lisää. Tuoda näkyväksi toisin toimimisen tuotantoja. 

Merkityksellisyys on osa taiteen mahdollistamaa merkityskenttää. Taide tuottaa yksilölle, mutta myös yhteisölle merkitystä, piirtää näkyviin hentoja ituja, joista voi kehittyä elämän kantava lanka. Taide suhteellistaa, samalla luoden tilaisuuden leikkiin, iloon ja kokonaisuuksien hahmottamiseen. 

Kulttuuri on tiimipeli, monisektorinen, laaja-alainen ja moneen suuntaan avautuva. Asiantuntijuus edellyttää taiteessa avaraa ajattelua, toisaalta tiukkaa näkemystä, vahvaa intuitiota ja ymmärrystä yhdistettynä eri alojen hahmottamiseen ja lukutaitoon. Näillä pohdinnoilla kuljen tuottajana arvioinninkin maailmassa.

Kotiinpaluun tunnelmaa...
Olen käynnistämässä Myrskyryhmän 10 kuukautta kestävää tuotantokokeilua keväällä 2021. Kokeilu sisältää taiteen ja vanhustyön toimijoiden tiivistä yhteistyötä. Kokeilu arvioi tuotantoon panostamisen vaikutuksia mm. taiteilijoiden työllisyyden ja ikäihmisten taiteen saavutettavuuden näkökulmasta.

Osa-aikaisen tuottajan työpanoksella selvitämme, miten vapaan kentän toimijan tuotantoon panostamalla voidaan luoda pysyviä rakenteita taiteen ja hyte-sektorin yhteistyöhön. Tuottajana vahvistan yhdistyksen 18 vuoden työn kehittymistä osallistavan taiteen parissa ja kokoan hyviä käytäntöjä, jotta ne olisivat myös muiden toimijoiden hyödynnettävissä. Tuotantokokeiluun sisältyy myös suunnitelma entistä saavutettavammasta taiteesta kulttuurisessa vanhustyössä. Tuottaja mahdollistaa vanhustyön yhteisöjen systemaattisen osallisuuden ja asiantuntemuksen hyödyntämisen kehittämisprosessissa vahvistaen taidetta vanhustyössä. Yhteiskehittäminen sitouttaa hyte-toimijoita paitsi rahoittamaan taiteellista työskentelyä ja ostamaan kulttuurisia palveluita myös seuraamaan ja arvioimaan taiteen vaikutuksia asiakkaidensa ja henkilöstönsä arjessa. Kokeilua rahoittaa Taiteen edistämiskeskus (Taike).

Taiken kelkassa laskettelemme myös kohti arviointimaailmaa. Myrskyryhmän osallistavan tanssielokuvan kuvauksella kehitämme paitsi Myrskyryhmän toimintaa, tavoittelemme kyseiselle toimintamallille arviointia. Arvioinnissa vastuullisena toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL.  Arviointiprosessista allekirjoittaneen lisäksi tietoa Taiken taideasiantuntijalta, Isto Turpeinen, isto.turpeinen@taike.fi ks. myös THL:n sivut: 
​https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/vaikuttavat-toimet/hyte-toimintamallien-arviointi 

Aiheesta huhtikuussa myös webinaari, johon ilmoittautuminen on käynnissä. 
Kulttuurihyvinvointi ja taiteilijan asiantuntijuus
to 15.4. kello 10.00 - 16.00
https://www.taike.fi/fi/tapahtuma/-/tapahtuma/4604/view

Kiinnostuitko?
Ota yhteyttä: Mervi Leivo, tuottaja, 045 357 9354,
myrskyryhma@gmail.com

Tuli kirjoitettua koronapäiväkirja. http://arsmoriendi.fi/2020/09/19/kukkuu-korona-mervi-leivo/
Ars Moriendi- festivaali järjestettiin vuoden 2019 syksyllä, Myrskyryhmä oli edustettuna Elli Isokosken asiantuntijapanoksella.  Viime keväänä moni asiantuntija, aiheesta kiinnostunut ja kirjoittamiseen vihkiytynyt kirjoitti miltä pandemia-aika on tuntunut. Näkökulmia on useita ja pohdinnat mielenkiintoisia, suosittelen lukemaan! Kuolemapäiväkirjan kirjoituskutsu on avoinna eli jos olet aiheen kanssa tekemisissä tai sinulla on siitä ajatuksia, löydät ohjeet sivuilta. Viittaan tuossa tekstissäni Iloa arkeen pysäkkitoiminnan ja vapaaehtoiskoordinaation toteuttamaan näyttelyyn, jossa erinomaisesta sisällöstä vastaa sarjakuvataiteilija Nina Lappalainen.  Näyttely löytyy edelleen verkosta kapyrinne.fi/ajankohtaista/taidegalleria/ 

Teatteria, tanssia, kulttuuria – kaikkea ihanaa ja suoraan kotisohvalle. #pysykotona #kulutakulttuuria #tuetaiteilijaa #karanteenikulttuuristuu #koronankohottamat #karanteenitaide

Digitaalista loikkaa tekevät nyt nekin taiteilijat ja kulttuurin sisällön ammattilaiset, jotka ovat toimineet tähän saakka perinteisillä alustoilla. Synkästä tilanteesta huolimatta tai juuri siksi taidekenttä on yhteistyössä entistä tiiviimmin, syntyy uusia yhteisöjä, yhteenliittymiä, matalalla hierarkialla ja ketterällä toimeenpanolla. Huoli toimeentulosta on läsnä, mutta samalla keskeistä työkalua, taiteen tekemistä halutaan luonnollisesti ylläpitää. 

Kulttuurin (suur-)kuluttajana ja taideaddiktina arvostan kaikkea tarjontaa, mutta samalla pohdin rahoitusta, olisiko nyt aika uudenlaisille ja rakenteellisille ekonomisillekin kokeiluille? Tutustuin verokäytänteisiin ja yhteisöillä on mahdollisuus saada verovähennys tukemalla taidetta. Lista vähennykseen oikeuttavista kohteista löytyy vero.fi-sivustolta. Listalle kohde pääsee hakemuksesta ja maksettavakin on, myös hylkäävästä nimeämispäätöksestä. Yksityishenkilön lahjoituskohteita, vähennykseen oikeuttavia, ovat yliopistot ja korkeakoulut. Tällaiseen tulkintaan päädyin ohjeiden avulla.

Mitä jos näitä verovähennys-ehtoja lievennettäisiin? Yksityiselle henkilölle nykyistä laajemmat mahdollisuudet vähennykseen oikeuttavaan lahjoitukseen? Lisäisikö intoa tukea taidetta riihikuivalla jos siihen olisi yhteiskunnallinen kannustin? Kuvataidetta voi tukea ostamalla teoksia, mutta harvalla on tilaa loputtomalle määrälle materiaa. Ja jos tuen haluaisi osoittaa tanssille, sirkukselle vaikkapa ostamalla esityksen/ esityksiä läheiselleen? Tai tukea tietyn taiteenlajin kehittymistä, vähävaraisen ja pienituloisen ryhmän vahvistumista rahalahjoituksella? Mahdollisuuksia on määrättömästi. Yritysmaailmassa sijoittajat odottavat mm. tuloksia ja voitonjakoa, sijoitusten menestymistä, taiteen mesenaatti toivoo onnistumista, mutta kuten sijoittaja, arvonnousua, tarinan kehittymistä ja mukana elämistä, tunnetta siitä että me teemme tämän yhdessä. Tukeminen on toki jo nyt mahdollista ostojen ja rahankeräysluvallisten keräysten lisäksi mm. mesenaatti.me palvelussa ja kannatusjäsenyyksin. Mutta kysymys on nyt asenteesta ja rakenteista. Tahdosta. Sekä siitä kannusteesta.