Teatteria, tanssia, kulttuuria – kaikkea ihanaa ja suoraan kotisohvalle. #pysykotona #kulutakulttuuria #tuetaiteilijaa #karanteenikulttuuristuu #koronankohottamat #karanteenitaide
Digitaalista loikkaa tekevät nyt nekin taiteilijat ja kulttuurin sisällön ammattilaiset, jotka ovat toimineet tähän saakka perinteisillä alustoilla. Synkästä tilanteesta huolimatta tai juuri siksi taidekenttä on yhteistyössä entistä tiiviimmin, syntyy uusia yhteisöjä, yhteenliittymiä, matalalla hierarkialla ja ketterällä toimeenpanolla. Huoli toimeentulosta on läsnä, mutta samalla keskeistä työkalua, taiteen tekemistä halutaan luonnollisesti ylläpitää.
Kulttuurin (suur-)kuluttajana ja taideaddiktina arvostan kaikkea tarjontaa, mutta samalla pohdin rahoitusta, olisiko nyt aika uudenlaisille ja rakenteellisille ekonomisillekin kokeiluille? Tutustuin verokäytänteisiin ja yhteisöillä on mahdollisuus saada verovähennys tukemalla taidetta. Lista vähennykseen oikeuttavista kohteista löytyy vero.fi-sivustolta. Listalle kohde pääsee hakemuksesta ja maksettavakin on, myös hylkäävästä nimeämispäätöksestä. Yksityishenkilön lahjoituskohteita, vähennykseen oikeuttavia, ovat yliopistot ja korkeakoulut. Tällaiseen tulkintaan päädyin ohjeiden avulla.
Mitä jos näitä verovähennys-ehtoja lievennettäisiin? Yksityiselle henkilölle nykyistä laajemmat mahdollisuudet vähennykseen oikeuttavaan lahjoitukseen? Lisäisikö intoa tukea taidetta riihikuivalla jos siihen olisi yhteiskunnallinen kannustin? Kuvataidetta voi tukea ostamalla teoksia, mutta harvalla on tilaa loputtomalle määrälle materiaa. Ja jos tuen haluaisi osoittaa tanssille, sirkukselle vaikkapa ostamalla esityksen/ esityksiä läheiselleen? Tai tukea tietyn taiteenlajin kehittymistä, vähävaraisen ja pienituloisen ryhmän vahvistumista rahalahjoituksella? Mahdollisuuksia on määrättömästi. Yritysmaailmassa sijoittajat odottavat mm. tuloksia ja voitonjakoa, sijoitusten menestymistä, taiteen mesenaatti toivoo onnistumista, mutta kuten sijoittaja, arvonnousua, tarinan kehittymistä ja mukana elämistä, tunnetta siitä että me teemme tämän yhdessä. Tukeminen on toki jo nyt mahdollista ostojen ja rahankeräysluvallisten keräysten lisäksi mm. mesenaatti.me palvelussa ja kannatusjäsenyyksin. Mutta kysymys on nyt asenteesta ja rakenteista. Tahdosta. Sekä siitä kannusteesta.
Digitaalista loikkaa tekevät nyt nekin taiteilijat ja kulttuurin sisällön ammattilaiset, jotka ovat toimineet tähän saakka perinteisillä alustoilla. Synkästä tilanteesta huolimatta tai juuri siksi taidekenttä on yhteistyössä entistä tiiviimmin, syntyy uusia yhteisöjä, yhteenliittymiä, matalalla hierarkialla ja ketterällä toimeenpanolla. Huoli toimeentulosta on läsnä, mutta samalla keskeistä työkalua, taiteen tekemistä halutaan luonnollisesti ylläpitää.
Kulttuurin (suur-)kuluttajana ja taideaddiktina arvostan kaikkea tarjontaa, mutta samalla pohdin rahoitusta, olisiko nyt aika uudenlaisille ja rakenteellisille ekonomisillekin kokeiluille? Tutustuin verokäytänteisiin ja yhteisöillä on mahdollisuus saada verovähennys tukemalla taidetta. Lista vähennykseen oikeuttavista kohteista löytyy vero.fi-sivustolta. Listalle kohde pääsee hakemuksesta ja maksettavakin on, myös hylkäävästä nimeämispäätöksestä. Yksityishenkilön lahjoituskohteita, vähennykseen oikeuttavia, ovat yliopistot ja korkeakoulut. Tällaiseen tulkintaan päädyin ohjeiden avulla.
Mitä jos näitä verovähennys-ehtoja lievennettäisiin? Yksityiselle henkilölle nykyistä laajemmat mahdollisuudet vähennykseen oikeuttavaan lahjoitukseen? Lisäisikö intoa tukea taidetta riihikuivalla jos siihen olisi yhteiskunnallinen kannustin? Kuvataidetta voi tukea ostamalla teoksia, mutta harvalla on tilaa loputtomalle määrälle materiaa. Ja jos tuen haluaisi osoittaa tanssille, sirkukselle vaikkapa ostamalla esityksen/ esityksiä läheiselleen? Tai tukea tietyn taiteenlajin kehittymistä, vähävaraisen ja pienituloisen ryhmän vahvistumista rahalahjoituksella? Mahdollisuuksia on määrättömästi. Yritysmaailmassa sijoittajat odottavat mm. tuloksia ja voitonjakoa, sijoitusten menestymistä, taiteen mesenaatti toivoo onnistumista, mutta kuten sijoittaja, arvonnousua, tarinan kehittymistä ja mukana elämistä, tunnetta siitä että me teemme tämän yhdessä. Tukeminen on toki jo nyt mahdollista ostojen ja rahankeräysluvallisten keräysten lisäksi mm. mesenaatti.me palvelussa ja kannatusjäsenyyksin. Mutta kysymys on nyt asenteesta ja rakenteista. Tahdosta. Sekä siitä kannusteesta.
RSS Feed