Taiteen tilat ovat moninaiset

Taiteilijat tuskailevat tilanpuutteen takia Helsingissä: ”Siihen vähän turhautuu, jos olisi mitä näyttää” HS 25.6.2019
 
Tilanpuute ei välttämättä ole Helsingin kokoisessa kaupungissa ongelma, vaan se miten tiloja käytetään. Olemme tottuneet ajattelemaan, että tiettyyn tarkoitukseen suunniteltu tila ei taivu tai jousta muuhun käyttöön. Onneksi joukossamme on niitä henkilöitä, usein taiteilijoita, jotka katsovat maailmaa, ilmiöitä, ja myös tiloja innovatiivisesti, niistä inspiroituenkin. Esimerkkeinä immersiiviset tanssiesitykset, sairaala-ja teollisuustiloihin syntyneet luovan alan työ-ja esitystilat sekä muut kaupunkiympäristön haltuunotot.
 
Kannatan ajattelua, jonka mukaan taide kuuluu kaikille, oli kyse sitten luovasta ilmaisusta tai muiden tuottaman taiteen nauttimisesta, henkisen ravinnon saatavuudesta. Olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että työnantajani on jo pitkään tarjonnut näyttelytilaa sekä mahdollistanut mm. tanssiresidenssejä, elokuvahetkiä, kirjallisuuspiirejä ja kuvataidepajoja. Kaikille avoimia tilaisuuksia, samalla mahdollistaen elämyksiä ja kokemuksia heillekin, joille ne eivät olisi enää muuten mahdollisia. Vanhustyössä tämä ei ole onneksi enää ainutlaatuista. Taiteilijalle työskentely ja esiintyminen ovat tuottaneet mm. ideoita, reflektointitilanteita ja tarjonneet yhteisön. Tilan lisäksi. Yhteistyötä jatkamme, myös Myrskyryhmän kanssa vahvasti edelleen.

Yhteistyöllä ja erilaisten toimijoiden törmäyttämisellä poistetaan parhaimmillaan ennakkoluuloja, vahvistetaan saavutettavuutta, lisätään yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Kuten HS:n artikkelissa todetaan, matalan kynnyksen tiloja, taide-sellaisiakin ei ole kaupungissa koskaan liikaa. Otetaan tila haltuun, koputetaan naapurin oveen ja säilytetään uteliaisuus ja avoimuus.

Heinäkuun hellettä - tilassa tuumaten - koputtelijoita kutsuen
Mervi Leivo, hankekoordinaattori, Iloa arkeen pysäkkitoiminta, Käpyrinne ry, 040 12 999 53