Työ hoivan ympäristössä ja projektimaastossa on alkanut vauhdikkaasti, päivät eivät ole toistensa kaltaisia ja koskaan ei voi tietää mitä kaikkea päivän aikana tulee vastaan. Tähän mennessä olen saanut olla seurana ulkoilulenkillä, laulaa keväisiä säveliä ja esitellä muistelulaukkua, somalialaista sellaista. Kun kehittämiseen liittyy Kotimuseon rakennuselementtejä, niin työhön on kuulunut valaistussuunnitelman laatimista, remontin aikataulutusta ja materiaalipohdintaa. Huhtikuussa katseet siirtyvät ulos, kevättä odotellessa on rakennettu huvimajaa, kannettu ruukkuja ja täydennetty taimilistaa.
Työn monipuolisuus edellyttää taitoa, kykyä, mutta ennen kaikkea tahtoa työskennellä yhdessä, mistään tehtävistä en olisi selvinnyt ilman osaavia ja innostavia kanssaihmisiä. Laaja-alaista toimintaa ovat kanssani toteuttaneet niin asukkaat, asiakkaat kuin vapaaehtoiset, hanketyöntekijät kuin hoivahenkilöstökin. Yhteistyöhön on tarvittu heidän kokemustaan, mutta toisaalta verkosto on täydentynyt eri alan opiskelijoiden innovaatioilla, ideoilla ja resurssein. Omaa ammatillista polkuaan rakentavat nuoret työpajalta ovat olleet luomassa viihtyisämpää yhteisöä ja taiteilijat merkityksellistäneet niin ikääntyvien kuin henkilöstönkin arkea.
Juuri tänään olen saanut rikastuttaa kielitaitoani, ruotsinkielisen vertaisryhmän tapaamisessa tunnelma oli letkeä ja nauruntäyteinen, vaikka kipeitäkin asioita käsiteltiin. Ilta sujui luottamustehtävien parissa, mutta kuten Terveyttä kulttuurista ry:n johtokunnalle sopii, kokoustimme Sallin salissa Kantin pysäkillä. Kokoukseemme osallistui talon asukkaita, istuimmehan tavallaan heidän olohuoneessaan. Rouva malttoi istahtaa seuraamme kadonneen miehen etsimiseltä ja totesi, hievahtamatta tilannetta seurattuaan, "että minulla on niin samanlaisia asioita". Sitähän se yhdistystoimintakin on, arkista elämää, asioiden ratkomista ja tulevaisuuteen tähyämistä.
Työ jatkuu ja elämä kannattelee, tänä kesänä minulla on ilo seurata Stavan elämänviisauksia Veikkolan kartanoteatterin katsomosta, lava on vahvasti naisten.
Kuva: Maarit Laitala, 2016
Työn monipuolisuus edellyttää taitoa, kykyä, mutta ennen kaikkea tahtoa työskennellä yhdessä, mistään tehtävistä en olisi selvinnyt ilman osaavia ja innostavia kanssaihmisiä. Laaja-alaista toimintaa ovat kanssani toteuttaneet niin asukkaat, asiakkaat kuin vapaaehtoiset, hanketyöntekijät kuin hoivahenkilöstökin. Yhteistyöhön on tarvittu heidän kokemustaan, mutta toisaalta verkosto on täydentynyt eri alan opiskelijoiden innovaatioilla, ideoilla ja resurssein. Omaa ammatillista polkuaan rakentavat nuoret työpajalta ovat olleet luomassa viihtyisämpää yhteisöä ja taiteilijat merkityksellistäneet niin ikääntyvien kuin henkilöstönkin arkea.
Juuri tänään olen saanut rikastuttaa kielitaitoani, ruotsinkielisen vertaisryhmän tapaamisessa tunnelma oli letkeä ja nauruntäyteinen, vaikka kipeitäkin asioita käsiteltiin. Ilta sujui luottamustehtävien parissa, mutta kuten Terveyttä kulttuurista ry:n johtokunnalle sopii, kokoustimme Sallin salissa Kantin pysäkillä. Kokoukseemme osallistui talon asukkaita, istuimmehan tavallaan heidän olohuoneessaan. Rouva malttoi istahtaa seuraamme kadonneen miehen etsimiseltä ja totesi, hievahtamatta tilannetta seurattuaan, "että minulla on niin samanlaisia asioita". Sitähän se yhdistystoimintakin on, arkista elämää, asioiden ratkomista ja tulevaisuuteen tähyämistä.
Työ jatkuu ja elämä kannattelee, tänä kesänä minulla on ilo seurata Stavan elämänviisauksia Veikkolan kartanoteatterin katsomosta, lava on vahvasti naisten.
Kuva: Maarit Laitala, 2016
RSS Feed