Myrskyryhmä sai alkunsa 15 v sitten, jolloin maailma oli sangen toisenlainen kuin nyt, mutta silti hätkähdyttävän samankaltainen. Suomi siirtyi euroon monen muun maan mukana, Dingo hajosi ja Turun sinapin valmistus siirtyi Ruotsiin. Samana vuonna Moskovassa kaapattiin teatteri sekä kaikkialla maailmassa jatkuivat laajat ihmisoikeuksien loukkaukset . Jälkimmäiset isoja asioita, joiden äärellä ihminen tuntee itsensä pieneksi, jopa voimattomaksi. 2002 kuten tänäänkin, vuonna 2017 maailmassa on kuitenkin aina toivoa. Toivo elää meissä ihmisissä, ja vahvistuu luottamuksesta ja kohtaamisista. Omaan kokemukseeni Myrskyryhmästä liittyy toivon elementti vahvasti, usko valoon ja tanssin eheyttävään voimaan. Ihanteita yhdistettynä juurevaan käytäntöön.
Myrskyryhmän perustamisen taustalla oli halu työskennellä omaehtoisesti ja vaikuttaa omaan työllistymiseen. Asiaa oli saanut pohtimaan perustajajäsenien, Ellin ja Pauliinan kokemus koetanssista, jossa ilmoitettiin että tehtävään ei tullut valittua, koska ”jätkät olivat niin pieniä”. Voisiko tanssijan työtä tehdä niin, että se olisi omista taidoista kiinni?
Ensimmäisen teoksen "Koivuilta kuultua" ensi-ilta oli 4.11.2002 Kustaankartanon vanhustenkeskuksessa. Myrskyryhmän seuraava teos oli tilausohjelma ylemmän johdon sihteerien Helmi-seminaariin. Syntyi "Sihteerit"-trilogia. Jo tässä vaiheessa teokset ovat siis olleet erittäin asiakaslähtöisiä, mutta samaan aikaan taiteellisesti kunnianhimoisia ja liikekieleltään monimuotoisia. Myrskyryhmä esiintyi myös Helsingin Juhlaviikoilla 2005. OP pankki ja Juhlaviikot tarjosivat hoivayksiköiden asukkaille Myrskyryhmän esityskiertueen teoksista ”Kehyksissä” ja ”Teetä ja sympatiaa”. Muutama esitys oli myös pankkikonttoreissa.
Myrskyryhmä järjesti ARKI! -nykytanssifestivaalinsa Pakilakodissa, Helsingissä 2006. Myrskyryhmän Pauliinan ja Ellin lisäksi festivaalilla esiintyivät Riitta Vainio, Ken Mai, Jaakko Simola, Heidi Masalin ja Satu Rekola. 2010 käynnistyi residenssityöskentely hoivayksiköissä ja 2011 tanssielokuvan tekeminen yhdessä Kati Kallion kanssa. Lue lisää facebook-sivulta!
Tanssilla ei siis poistettu nälänhätää, synnytetty rauhaa, saati poistettu maailman pahuutta, mutta kuka voi väittää etteikö tanssilla olisi kasvatettu elämännälkää, mahdollistettu kohtaamisia ja tehty arjesta piirun verran kelvollisempaa? Väitän muutaman vuoden samalla tanssin laukkaradalla kulkeneena, että Myrskyryhmän teokset, taide ja läsnäolo ovat auranneet latua tanssin elävyydelle, hengittävyydelle ja monimuotoisuudelle. On herätty havaitsemaan, että tanssi kuuluu kaikille ja sopii kaikkialle. Tanssi jatkuu, koska elämä jatkuu!
Myrskyryhmän perustamisen taustalla oli halu työskennellä omaehtoisesti ja vaikuttaa omaan työllistymiseen. Asiaa oli saanut pohtimaan perustajajäsenien, Ellin ja Pauliinan kokemus koetanssista, jossa ilmoitettiin että tehtävään ei tullut valittua, koska ”jätkät olivat niin pieniä”. Voisiko tanssijan työtä tehdä niin, että se olisi omista taidoista kiinni?
Ensimmäisen teoksen "Koivuilta kuultua" ensi-ilta oli 4.11.2002 Kustaankartanon vanhustenkeskuksessa. Myrskyryhmän seuraava teos oli tilausohjelma ylemmän johdon sihteerien Helmi-seminaariin. Syntyi "Sihteerit"-trilogia. Jo tässä vaiheessa teokset ovat siis olleet erittäin asiakaslähtöisiä, mutta samaan aikaan taiteellisesti kunnianhimoisia ja liikekieleltään monimuotoisia. Myrskyryhmä esiintyi myös Helsingin Juhlaviikoilla 2005. OP pankki ja Juhlaviikot tarjosivat hoivayksiköiden asukkaille Myrskyryhmän esityskiertueen teoksista ”Kehyksissä” ja ”Teetä ja sympatiaa”. Muutama esitys oli myös pankkikonttoreissa.
Myrskyryhmä järjesti ARKI! -nykytanssifestivaalinsa Pakilakodissa, Helsingissä 2006. Myrskyryhmän Pauliinan ja Ellin lisäksi festivaalilla esiintyivät Riitta Vainio, Ken Mai, Jaakko Simola, Heidi Masalin ja Satu Rekola. 2010 käynnistyi residenssityöskentely hoivayksiköissä ja 2011 tanssielokuvan tekeminen yhdessä Kati Kallion kanssa. Lue lisää facebook-sivulta!
Tanssilla ei siis poistettu nälänhätää, synnytetty rauhaa, saati poistettu maailman pahuutta, mutta kuka voi väittää etteikö tanssilla olisi kasvatettu elämännälkää, mahdollistettu kohtaamisia ja tehty arjesta piirun verran kelvollisempaa? Väitän muutaman vuoden samalla tanssin laukkaradalla kulkeneena, että Myrskyryhmän teokset, taide ja läsnäolo ovat auranneet latua tanssin elävyydelle, hengittävyydelle ja monimuotoisuudelle. On herätty havaitsemaan, että tanssi kuuluu kaikille ja sopii kaikkialle. Tanssi jatkuu, koska elämä jatkuu!
 |  |
RSS Feed