|
Projektin kotivierailut ovat tauolla COVID-19 pandemian aiheuttamien rajoitusten ja varotoimien takia.
Home visits of this project are on hold because of restrictions caused by the COVID-19 pandemic.
0 Comments
 Blogi jää välillä muiden asioiden jalkoihin. Työskentely on jatkunut vaikka kirjoitukset ovat harventuneet. Syksyllä kotikäynnit jatkuivat tavalliseen tapaan. Lisäksi Ellin elokuvahetket kiersivät palvelutaloissa ja -keskuksissa. Elokuvahetket saivat erittäin hyvän vastaanoton. Elokuvat koskettivat, puhuttivat, liikuttivat ja ihmetyttivätkin. Kokonaisuuden onnistumiseen vaikutti varmasti paljon se, että ikäihmiset olivat olleet mukana tavalla tai toisella elokuvien valmistamisessa tai valitsemisessa sekä se, että toimintaympäristö oli minulle ennestään tuttu. Syyskaudella työtä ei ole tarvinnut tehdä yksin. Osan aikaa työparinani on toiminut tanssielokuvantekijä Kati Kallio, joka on keskittynyt jatkamaan Alinan kanssa Ystävät elokuvan (lue lisää Ystävät elokuvasta) kehittämistä ja tehnyt tärkeää työtä syventäen eettisiä-, lupa-ja sopimusasioita. Kulttuurin tuottaja Jutta Hakala teki opintoihinsa lopputyön tästä projektista. Kävimme paljon keskusteluja työstäni. Minulle oli arvokkaita ne hetket, kun Jutta kävi havainnoimassa työtäni ja pystyi antamaa ulkopuolisten silmien näkemyksen asioista. Jaan Jutan opiskeluihin liittyvän blogikirjoituksen ja linkin lopputyöhön lähiviikkoina. Lisäavustukset ovat mahdollistanut muiden taiteilijoiden kanssa työskentelyn. Helsingin kaupunki avustuksella Myrskynsilmä ry palkkasi Kati Kallion tanssielokuvan asiantuntijaksi lyhyelle jaksolle Myrskyryhmään syksyllä 2019. Kaupunki osallistui myös Ellin elokuvahetkien kiertueen kuluihin. Taiteen edistämisen keskus on myöntänyt avustuksen, joka käytetään Ystävät elokuvan valmistamiseen tänä vuonna. Minä jatkan työskentelyäni Suomen Kulttuurirahaston työskentelyapurahalla. Projekti on saanut kansainvälistä näkyvyyttä Finnish Dance in Focus lehdessä ilmestyneen artikkelin myötä (lue artikkeli, sivut 30-31). Olen näyttänyt Alinan aamu -elokuvan esittäväntaiteen messuilla Soulissa, Etelä-Koreassa ja Rethink Aging symposiumissa Aarhusissa, Tanskassa. Alinan valloittava energia ja elämänilo tekee vaikutuksen katsojiin. Lue lisää Alinan aamusta: kasikirjoituksen-ja-koreografian-tekemista-making-a-script-and-choreography.html kuvauspaiva-shooting-day.html alinan-aamu-alinas-morning.html Blog revivesI have kept working even though haven't written so much about it here in the blog.
I have been doing home visits as usual. In the autumn time, I also arranged a tour of Ellin elokuvahetki- Elli's Movie Moment tour to care centers and care homes. Dance films were very well received. The films touched, moved, marveled and made people talk. I think that the tour was so successful because elders had been participating in making some of the films and selecting the other films that I showed and also because I'm familiar with working in those environments. I haven't had to work alone, which has been really nice. Some of the time I have had dance filmmaker Kati Kallio working with me. She has been developing the idea of Ystävät/Friends further with Alina (read more about Ystävät/Friends). Kati has also done important work with ethical questions that arise with this kind of work and developed our permission and contract papers. Cultural producer Jutta Hakala made her final assignment in her Cultural management studies about this project. We discussed a lot about this project and my work in general too. It was really valuable to me when Jutta observed my work with participants and in the “Elli's movie moments” and could be an outside eys and give feedback. I will share Jutta's final assignment Celebration of a Good Day. Well-being for the Elderly by means of Dance Movies in this blog soon. It was possible to work with other people because I managed to get some extra funding. A subsidy from Helsinki city made it possible to hire Kati Kallio for a short time in autumn 2019. Helsinki city paid also some of the expenses of Elli's Movie Moment. Arts Promotion Center Finland has allocated us a subsidy, that we will use this year making a new film based onYstävät/Friends idea. I myself keep on working on grant from Finnish Cultural Foundation. This project has got international visibility. Annual publication Finnish Dance in Focus publication made an article about this work (read article, pages 30-31). I have shown short film Alina's morning in PAMS in Seoul, South Korea and in Rethink Ageing symposium in Aarhus, Denmark. Alina's charming energy and joy of life impresses audiences Read more about Alina's morning: kasikirjoituksen-ja-koreografian-tekemista-making-a-script-and-choreography.html kuvauspaiva-shooting-day.html alinan-aamu-alinas-morning.html
 Idea tähän elokuvaan on tullut Alinalta. Olen tavannut häntä tammikuusta lähtien noin kerran viikossa. Maaliskuun puolivälissä, kun menin tapaamaan Alinaa hän sanoi: ”Minä olen vähän miettinyt, että me voitaisiin tehdä sellainen elokuva, jossa...” ja sitten hän kertoi selkeät toiminnot ja tunnelman elokuvaan. ”Se voisi olla hyvän päivän ylistys ja minä voisin esiintyä siinä.” Minä riemuitsin. Tätä olin tavoitellut, että osallistujat miettisivät elokuva-asioita tapaamistemme välilläkin, että saisin osallistujien ajatuksia liikkeen muotoon ja elokuviksi. Alina on kertonut, että hänellä on paljon hankalia päiviä kipujen takia, mutta välillä aamulla herää eikä mihinkään satu ja tietää, että tulee hyvä päivä. Ryhdyimme kehittämään ideaa, harjoittelemaan liikkeitä, miettimään puvustusta ja lavastusta. Saimme kuvausavuksi Marko Tikkisen ja toukokuussa kuvasimme Alinan kotona. Alinan aamun ensi-ilta oli syyskuussa ITÄ2019-festivaalilla Kulttuurikeskus Stoassa, Helsingissä. Se on ehditty näyttää Tanskassa Aarhusissa Rethink Aging -symposiumissa ja vilahtaa ehkä ensi viikolla Etelä-Koreassa osana työni esittelyä esittävän taiteiden PAMS- messuilla Soulissa. Elokuva on mukana myös tänä syksynä pääkaupunkiseudun palvelukeskuksissa ja hoivakodeissa kiertävän Ellin elokuvahetken näytöksessä. Alina kertoi, että hänellä ei ollut ennakko-oletuksia lopputuloksen suhteen. ”Siitähän tuli ihan kaunis!”, ”Hyvin meni koko talvi, kun oltiin jotain puuhavinamme.” Alina's Morning
The idea for this film came from Alina, I have been visiting her weekly since January. In mid-March, she said: ”I have been thinking that we could make such a film where...” and then she told the main actions and the atmosphere for the film. ”It could be a celebration of a good day and I could perform in it.” I was happy. This I had been seeking: to make participants think about films in between our meetings, to be able to make thoughts of the participants into movements and films. Alina has told to me that she often has troublesome days because of the pain, but sometimes she wakes up in the morning and nothing hurts. Then she knows that it is going to be a good day. We began to develop the idea, rehearse movements, think of costume and set. We got a cameraman Marko to help us and one day in May we filmed at Alinas home. The premier of Alina's Morning was in September at the ITÄ2019 festival in Stoa Cultural Center in Helsinki. Since then I have shown it in Aarhus, Danmark in Rethink Aging symposium. Next week I might show it in South Korea at performing arts fair, where I'm introducing my work. This film will also be touring in service centers and care homes in Helsinki as part of ”Elli's Movie Moment” in November. Alina told me that she had no presupposition of how the film will turn out to be. ”It turned out to be beautiful!” ”The winter went well, 'cos we had something to keep us busy.”  Olen tavannut Kirstiä pääsääntöisesti kerran viikossa noin neljän kuukauden ajan. Ensimmäisen tapaamiskertamme lopuksi kysyin Kirstiltä, mitä hän haluaisi nähdä. Tarkoituksenani oli mennä harjoittelemaan kuvaamista ja tarvitsin aiheen. Toisaalta halusin tuoda Kirstiä kiinnostavia asioita tai maisemia videon muodossa hänen kotiinsa. Kirsti toivoi näkevänsä rantamaisemia. Rantamaisemat ja toisaalta Kirstin eläytyvä tapa katsoa tanssielokuvaa johdatteli ajatukseni kohti luonnossa tapahtuvaa lyhytelokuvaa. Kirsti innostui esittelemästäni ideasta. Kesän tapaamiskerroilla kyselin Kirstiltä apua siihen, mitä luonnossa voisi tapahtua, mikä saisi katsojat eläytymään luonnon liikkeeseen, minkälainen henkilöhahmo voisi olla. Muistisairaus väritti työskentelyämme, mutta pääsimme etenemään aiheessa hyvin. Minä kannoin vastuun kokonaisuudesta. Tapaamiskertojen välissä yritin sisällyttää villiltäkin tuntuvia ideoita elokuvaan. Tein valintoja ja päätöksiä. Kirsti syötti ideoita pyytämiini teemoihin ja oli tärkeä koehenkilö sopivien liikkeiden etsimisessä. Kesän Kino Kabaret tapahtumaan mennessä sain viimeisteltyä käsikirjoituksen ja toteutettua elokuvan. (Kino Kabaret tapahtumasta enemmän edellisessä blogi-tekstissä.) Kino Kabaretista sain kuvaajan, Xaris Millerin mukaan, kun menin näyttämään Kirstin kanssa ideoidun Perkeleen Rakki! -lyhytelokuvan hänelle. Tässä lyhyt dokumentti siitä hetkestä. Perkeleen Rakki! on kokeilu siitä miten tarina sekä liikkeeseen ja keholliseen kokemiseen houkuttelu voivat nivoutua yhteen. Kirsti and "Damn Mutt!" I have been meeting Kirsti for four months about once a week. At the end of our first meeting, I asked Kirsti, what would she like to see. I was going to practice using the camera and I needed a subject. I also wanted to bring thigs or environments that interest Kirsti to her home as videos. Kirsti wanted to see seashore scenery.
Seashores and Kirsti's kinesthetically empathetic way of watching dance film made me think of a short film that would happen in nature. Kirsti liked and was enthusiastic about my idea. During the summer I asked Kirsti help to what could happen in nature, what would make viewers feel the movement of nature, what kind of character would we have in the film. Memory disease affected our working, gave some extra color, but we got on well. I took responsibility for the whole. In between our meetings I tried to incorporate even the wildest ideas into the script. I made choices and decisions. Kirsti gave me ideas to specific themes, that I had asked and she was also an important person when testing movements to the film. I managed to make a script for the Kino Kabaret event and made the film in there. (Read more about Kino Kabaret in the previous post.) I got a cameraperson, Xaris Miller from Kino Kabaret to join me when I went to show Damn Mutt! to Kirsti. Here is a short documentary of the moment. Damn Mutt! is a try out how the story and inviting to join in the movement and bodily experiencing can work together. Yksi kesän kohokohdista minulle oli heinäkuinen Kino Kabaret tapahtuma. Tänä vuonna Kino Kabaret kokosi 80 elokuvantekijää Suomesta ja ulkomailta tekemään yhdessä lyhytelokuvia kymmenen päivän ajaksi Uutelaan, Helsinkiin. Kino Kabareen ajatuksena on mahdollistaa lyhytelokuvien tuotantoa ilman suuria resursseja. Osallistujat tuovat osaamisensa ja kalustonsa yhteiseen käyttöön. Ne joilla on ideoita, esittelevät ideansa ensimmäisenä päivänä. Kiinnostuksen mukaan jakaannutaan ryhmiin ja kolmessa päivässä toteutetaan lyhytelokuvia. Kolmantena iltana tuotoksista on näytös elokuvateatterissa. Kesän jaksolla oli 3 x 3 päivän sessiot, joten oman idean lisäksi ehti työskennellä myös muiden projekteissa. Ilmapiiri on avoin, salliva ja kokeellisuuteen kannustava. Elokuvan ammattilaiset ja harrastajat tekevät töitä toisiaan auttaen. Kino Kabaret toiminta on alkanut Montréalista vuonna 1999 ja levinnyt kansainvälisesti. Helsingissä toimintaa järjestää Euphoria Borealis ry. Esittelin idean, jota olin kehittänyt Kirstin kanssa kesän aikana käsikirjoitukseksi. (Kerron seuraavalla kerralla enemmän Kirstin kanssa työskentelystä.) Sain kasaan työryhmän: Harri Järvinen kuvasi ja auttoi myös ääniasioissa ja esiintyjän toimi Aleksi Juolahti. Ohjasin ja leikkasin elokuvan itse. Elokuva esitettiin elokuvateatteri Orionissa kurssilaisille. Se sai erittäin hyvän vastaanoton. Onnistuimme toteutustyöryhmän kanssa houkuttelemaan katsojat kokemaan luonnon kehollisesti. Sain paljon kannustusta ja kiitosta siitä, että teen mitä teen. Oli jännittävää näyttää elokuva Kirstille parin päivää myöhemmin.  Oman projektin ohjauksen aikana en ehtinyt ottaa valokuvia, mutta tässä auttamassa Xaris Millerin projektissa. / I didn't have time to take photos while directing my project, but here I am helping in Xaris Miller's project. Kuva / Photo: Tamara Aalto Kino Kabaret, the highlight of this summer
One of the highlights of this summer was Kabaret event in July. This year Kino Kabaret gathered 80 filmmakers to work together ten days in Uutela, Helsinki. The idea in Kino Kabaret is to enable film making without big resources. The participants bring their knowledge and equipment with them to share with others. If you have an idea for a film you pitch your film on the first day. Then people divide into groups by their interest and in three days make those films. On the third evening, short films will be shown in a movie theatre. On this summer Kabaret there were 3 x 3-day sessions, so there was time to work on other peoples projects too. The atmosphere was open-minded, permissive and encouraging to be experimental. Professional filmmakers and amateurs work together. Kino Kabaret has begun in Montréal year 1999 and spread internationally since. Euphoria Borealis is arranging Kino Kabarets in Helsinki. I pitched the film idea that I had developed with Kirsti during the summer into a script. ( I will tell more about that process next time). I managed to gather a team to work with: a cinematographer who helped also with sound and a performer. I directed and edited. The short film was shown in Orion cinema theatre for the other Kino participants. I got very good feedback. We managed with the team to invite viewers to bodily experience nature. I got encouragement and praise that I do what I do. I was excited but also nervous to show the film to Kirsti a couple of days later. How will she take it?  Tänä vuonna olen työskennellyt kahden +90 vuotiaan ihmisen kanssa. Heidän arkinen ja mutkaton suhtautuminen kuolemaan, on ollut minulle lohdullista. Kuolema tulee keskusteluihin luonnollisena ja arkisena osana. Kerroin kolmivuotisesta projektista ja osallistuja tokaisi ”Kolmen vuoden päästä, minä toivottavasti olen jo kuollut.” Ajatus kuolemasta ei tunnu heitä pelottavan. Alina sanoo suhtautuvan kuolemaan suorastaan uteliaisuudella. Mitähän sitten tapahtuu? Myöntää tosin, että ei sitä voi tietää, että pelottaako sitten kun se oikea kuoleman hetki tulee. Alinan kertoo, että kuolemasta ei voi keskustella kaikkien kanssa. Läheistä harva haluaa olla aiheen äärellä. Kuolema on ollut läsnä hänen elämässä alusta lähtien. Jo lapsena sisar kuoli. Nyt oman ikäluokan ystävät ja sukulaiset ovat kaikki kuolleet ja monet nuoremmatkin. Alinan on ehtinyt elämänsä varrella saattaa monta matkalle. On nähnyt kauniitakin kuolemia. Toimeliaille ihmisille se, että ei pysty tekemään niin paljoa kuin haluaisi, on vaikeaa. Hetkittäin kivut saavat toivomaan helpotusta kuolemalta. Onko se myös sitä, että on elämästä kylläinen, niin kuin isäni kertoi äidinäidistäni. Tuntuu lohdulliselta, että voi ehkä saavuttaa sellaisen elämänvaiheen, että on sovussa lähestyvän kuoleman kanssa. Toukokuussa osallistuin Suomalaisen kuoleman tutkimuksen seuran Kuolema taiteessa ja kulttuurissa -seminaariin, jossa oli monipulisia puheenvuoroja aiheesta. About Death This year I have been working with two +90 years old persons. Their casual and uncomplicated attitude toward death has been comforting to me. Death becomes a natural part of everyday discussions. The idea of death doesn't seem to be scary to them. Alina says she is curious about death. What happens then? She admits, that she can't know if she will be afraid when the actual moment of death comes.Alina tells that, you can not talk about death with everyone. Not many of the close ones want to talk about the subject. Death has been present in her life since the beginning. Already in childhood, she faced the death of her sister. Now the friends and relatives of her age group are all dead and many younger ones too. She has been sitting next to many dying people on the last moments. She has seen also beautiful deaths. It is difficult for active people not to be able to do as much as they want to and used to be able. Sometimes you wish relief for your pains from death. Could it also bee that you are life saturated, as my father told about my grandmother. The thought that, that you may be able to reach a stage of life that you are in harmony with the approaching death, is comforting to me. Nyt on ollut hulinaa ja vilskettä, paljon vireillä ja tekeillä, niin että blogi on jäänyt muiden asioiden jalkoihin. Yhtenä asiana tekeillä osallistujien kanssa on suosituslista tanssielokuvista. Keräämme suosikit tämän vuoden aikana katsomistamme tanssielokuvista. Tässä linkki edelliseen suosituslistaan: Suosituslista Usein kysyn osallistujilta minkälaisia tanssielokuvia he haluaisivat nähdä seuraavalla kerralla. Välillä saan toiveita ja parhaani mukaan yritän niitä tulkita ja etsiä niiden mukaista uutta näytettävää. ”Mies ja nainen tansseja.” ”Itämaisia tansseja” ”Olisko mitään elämää kohtaavaa, mitä ihmiselle kuuluu eri tilanteissa?” ”Kuinka lähelle uskontoa sä pääset näissä elokuvissa?” ”Nuoret alkavat opiskelijat, kuinka taitavia ne ovat?” ”Sellaisia, joissa tulkitaan suuria tunteita. Miten ne toiset kokee ja tulkitsee. Voi olla vihaa ja epämiellyttäviäkin tunteita” Monesti saan vapaat kädet. ”Ei toiveita. Yllätä minut.” Välillä minulle tulee mieleen tanssielokuvia käymiemme keskustelujen aiheista esim. lapset, kuolema, kehitysvammaisuus. Seuraavina viikkoina muun puuhan lisäksi kertaamme kevään aikana katsomiamme tanssielokuvia ja teemme suosituslistan blogin lukijoille. Tämän lisäksi Alinan kanssa toukokuussa kuvattu elokuva on leikkausvaiheessa ja Ystävät-elokuvan jakokehittely alkamassa Alinan kanssa. Kirstin kanssa kehitämme käsikirjoitusta luonnossa tapahtuvaan lyhytelokuvaan.  WishesI have been busy with many things and neglected this blog. There is a lot of things going on and new things starting. One of the things that we are working on at the moment is a list of dance films that the participants recommend watching. Here is a link to the previous list: We recommend
I often ask ”What kind of dance films would you like to see the next time?” Sometimes I get requests like ”Man and woman dances” ”Oriental dance” ”Would you have something that faces life. Like people in different situations?” ”How close to religion can you get in these films?” ”Young students, how good are they?” ”Big emotions. How people interpret and handle big emotions? There can be anger and uncomfortable emotions too.” Often I get free hands ”No requests. Surprise me!” The topics that we discuss spontaneously, make certain dance films to pop into my mind. Topics like children, death, disability. During the next weeks, we will watch again some of the films we watched this year and pick favourites on a recommendation list for you. Besides that, I'm editing the material we filmed with Alina in May and reflecting it with her. We are also starting to rework with Ystävät / Friend film with Alina. With Kirsti, we are developing a script for a short film located in nature. Kuva / Photo Jutta Hakala
 Olen tavannut 94 vuotiasta Alinaa tammikuusta lähtien noin kerraan viikossa. Maaliskuun puolivälissä Alinalta tuli idea lyhytelokuvaksi -selkeät toiminnot ja tunnelma. Sen jälkeen olemme kehitellet ideaa, harjoitelleet liikkeitä, miettineet puvustusta ja lavastusta. Viime viikolla kuvasimme Alinan idean. Kylmänä ja vähän sateisena päivänä etsimme kevään tunnelmaa. Hauskaa oli ja töitäkin saatiin tehtyä. Kuvaajana meillä oli Marko Tikkinen. Iso kiitos siitä Markolle! Videossa kuvauspäivän tunnelmia. Shooting dayI have been meeting 94 years old Alina about once a week since January. In mid-March, Alina told me an idea for a short film. She told me the actions and the feeling she would like to have in it. Since that we have been rehearsing movements, thought about costumes and set. Last week we shot Alina's idea. We looked for the feel of springtime on a cold and bit rainy day. We had lots of fun and got something done also. Marko Tikkinen was the cameraman helping us. Big thanks to Marko for that! Sorry, there are no subtitles on the video. Main points of the dialog are: Alina is saying that she has been repeating things over and over again. She has been enchanted about the spring for hours. I am trying to give instructions on what to do next and the cameraman says ”It's going well!” |
Elli IsokoskiTähän blogiin päivitän kuulumisia työskentelystäni Suomen Kulttuurirahaston kolmivuotisella apurahalla aiheena Nykytanssia ja tanssielokuvaa tekien, kokien ja katsoen kotona asuville ikäihmisille.
Olen tanssitaiteilija ja perustajajäsen Myrskyryhmä -nimisessä tanssiryhmässä ja työskennellyt pitkään vieden nykytanssia vanhustyön yksiköihin.
Jos haluat seurata projektin kuulumisia aikajärjestyksessä, aloita arkiston kohdasta May 2018 ja sieltä sivun alalaidasta.
Categories
|
RSS Feed