Olen tavannut Kirstiä pääsääntöisesti kerran viikossa noin neljän kuukauden ajan. Ensimmäisen tapaamiskertamme lopuksi kysyin Kirstiltä, mitä hän haluaisi nähdä. Tarkoituksenani oli mennä harjoittelemaan kuvaamista ja tarvitsin aiheen. Toisaalta halusin tuoda Kirstiä kiinnostavia asioita tai maisemia videon muodossa hänen kotiinsa. Kirsti toivoi näkevänsä rantamaisemia.
Rantamaisemat ja toisaalta Kirstin eläytyvä tapa katsoa tanssielokuvaa johdatteli ajatukseni kohti luonnossa tapahtuvaa lyhytelokuvaa. Kirsti innostui esittelemästäni ideasta. Kesän tapaamiskerroilla kyselin Kirstiltä apua siihen, mitä luonnossa voisi tapahtua, mikä saisi katsojat eläytymään luonnon liikkeeseen, minkälainen henkilöhahmo voisi olla. Muistisairaus väritti työskentelyämme, mutta pääsimme etenemään aiheessa hyvin. Minä kannoin vastuun kokonaisuudesta. Tapaamiskertojen välissä yritin sisällyttää villiltäkin tuntuvia ideoita elokuvaan. Tein valintoja ja päätöksiä. Kirsti syötti ideoita pyytämiini teemoihin ja oli tärkeä koehenkilö sopivien liikkeiden etsimisessä. Kesän Kino Kabaret tapahtumaan mennessä sain viimeisteltyä käsikirjoituksen ja toteutettua elokuvan. (Kino Kabaret tapahtumasta enemmän edellisessä blogi-tekstissä.)
Kino Kabaretista sain kuvaajan, Xaris Millerin mukaan, kun menin näyttämään Kirstin kanssa ideoidun Perkeleen Rakki! -lyhytelokuvan hänelle. Tässä lyhyt dokumentti siitä hetkestä. Perkeleen Rakki! on kokeilu siitä miten tarina sekä liikkeeseen ja keholliseen kokemiseen houkuttelu voivat nivoutua yhteen.
Rantamaisemat ja toisaalta Kirstin eläytyvä tapa katsoa tanssielokuvaa johdatteli ajatukseni kohti luonnossa tapahtuvaa lyhytelokuvaa. Kirsti innostui esittelemästäni ideasta. Kesän tapaamiskerroilla kyselin Kirstiltä apua siihen, mitä luonnossa voisi tapahtua, mikä saisi katsojat eläytymään luonnon liikkeeseen, minkälainen henkilöhahmo voisi olla. Muistisairaus väritti työskentelyämme, mutta pääsimme etenemään aiheessa hyvin. Minä kannoin vastuun kokonaisuudesta. Tapaamiskertojen välissä yritin sisällyttää villiltäkin tuntuvia ideoita elokuvaan. Tein valintoja ja päätöksiä. Kirsti syötti ideoita pyytämiini teemoihin ja oli tärkeä koehenkilö sopivien liikkeiden etsimisessä. Kesän Kino Kabaret tapahtumaan mennessä sain viimeisteltyä käsikirjoituksen ja toteutettua elokuvan. (Kino Kabaret tapahtumasta enemmän edellisessä blogi-tekstissä.)
Kino Kabaretista sain kuvaajan, Xaris Millerin mukaan, kun menin näyttämään Kirstin kanssa ideoidun Perkeleen Rakki! -lyhytelokuvan hänelle. Tässä lyhyt dokumentti siitä hetkestä. Perkeleen Rakki! on kokeilu siitä miten tarina sekä liikkeeseen ja keholliseen kokemiseen houkuttelu voivat nivoutua yhteen.
Kirsti and "Damn Mutt!"
I have been meeting Kirsti for four months about once a week. At the end of our first meeting, I asked Kirsti, what would she like to see. I was going to practice using the camera and I needed a subject. I also wanted to bring thigs or environments that interest Kirsti to her home as videos. Kirsti wanted to see seashore scenery.
Seashores and Kirsti's kinesthetically empathetic way of watching dance film made me think of a short film that would happen in nature. Kirsti liked and was enthusiastic about my idea. During the summer I asked Kirsti help to what could happen in nature, what would make viewers feel the movement of nature, what kind of character would we have in the film. Memory disease affected our working, gave some extra color, but we got on well. I took responsibility for the whole. In between our meetings I tried to incorporate even the wildest ideas into the script. I made choices and decisions. Kirsti gave me ideas to specific themes, that I had asked and she was also an important person when testing movements to the film. I managed to make a script for the Kino Kabaret event and made the film in there. (Read more about Kino Kabaret in the previous post.)
I got a cameraperson, Xaris Miller from Kino Kabaret to join me when I went to show Damn Mutt! to Kirsti. Here is a short documentary of the moment. Damn Mutt! is a try out how the story and inviting to join in the movement and bodily experiencing can work together.
Seashores and Kirsti's kinesthetically empathetic way of watching dance film made me think of a short film that would happen in nature. Kirsti liked and was enthusiastic about my idea. During the summer I asked Kirsti help to what could happen in nature, what would make viewers feel the movement of nature, what kind of character would we have in the film. Memory disease affected our working, gave some extra color, but we got on well. I took responsibility for the whole. In between our meetings I tried to incorporate even the wildest ideas into the script. I made choices and decisions. Kirsti gave me ideas to specific themes, that I had asked and she was also an important person when testing movements to the film. I managed to make a script for the Kino Kabaret event and made the film in there. (Read more about Kino Kabaret in the previous post.)
I got a cameraperson, Xaris Miller from Kino Kabaret to join me when I went to show Damn Mutt! to Kirsti. Here is a short documentary of the moment. Damn Mutt! is a try out how the story and inviting to join in the movement and bodily experiencing can work together.
RSS Feed
