Kulttuurintuottaja Jutta Hakala teki kulttuurin tuotannon ylemmissä ammattikorkeakouluopinnoissaan Humakissa opinnäytetyön projektistani. Tässä on lainaus Jutan kirjoittamasta blogitekstistä ja lopussa linkki opinnäytetyöhön.
”Havainnoin Isokosken työskentelyä ikäihmisten kanssa opinnäytetyöprosessini yhteydessä. Havaintojeni mukaan elokuvien katselulla ja niiden herättämillä keskusteluilla oli merkitystä ikäihmisten elämään. Usein heidän ainoa kontaktinsa ulkomaailmaan oli kotihoitajan nopea hoivakäynti. Isokosken vierailut ikäihmisten kotona ja hänen kiireetön läsnäolonsa toivat uutta sisältöä arkeen. Elokuvien katselu toi mieleen muistoja ja tunteita, joista syntyi syvällisiä keskusteluja. Elokuvat paransivat elämänlaatua ja toivat esiin sitä maailmaa, johon ei ole enää mahdollista osallistua. Havainnoin kahta ikäihmistä Alinaa ja Kirstiä, joiden kanssa ideoitiin kaksi uutta elokuvaa kevään ja kesän aikana. Alina esiintyi toisessa omassa elokuvassaan, jonka käsikirjoituksesta hän vastasi suurimmaksi osaksi itse.
Havainnoin ikäihmisiä myös hoivakodeissa järjestetyissä Ellin elokuvahetkissä. Osallistujina oli hoivakodin asukkaita sekä päivätoimintaryhmien asiakkaita. Kiinnitin elokuvahetkissä huomiota siihen, että samaistuminen elokuvaan herätti katsojissa voimakkaita tunteita ja äänimaailma syvensi heidän elokuvakokemustaan. Erityisesti musiikki ja luonnonäänet jäivät helposti heidän mieleensä. Muistisairaat jatkoivat keskustelua elokuvista ja niiden tunnelmista jopa päiviä elokuvahetkien jälkeen. Muistisairas ei välttämättä muista onko hän katsonut elokuvia ja mitä niissä tapahtui mutta hän muistaa tunnelman, joka niissä vallitsi.
Isokosken kokemusten mukaan tanssielokuva on osoittautunut erittäin hyväksi ja toimivaksi keinoksi saada toimintakyvyltään huonokuntoinenkin ikäihminen osallistumaan luovaan työskentelyyn. Elokuvat tuovat kyvyn nähdä oma, olosuhteiden vuoksi kaventunut ympäristö uusin silmin. Elokuvissa voi tuoda näkyväksi sen, joka ylittää arkitodellisuuden rajoitteet.
Jokaisen ihmisen olemassaolo on ainutkertainen ja kokemus hyvästä vanhuudesta on yksilöllinen. Elämän rajallisuuden tiedostaminen saa ihmisen sekä elämään vahvemmin tässä hetkessä että elämään merkityksellistä elämää. Elämän tarkoitukselliseksi kokemisella on vahva yhteys ihmisen hyvinvointiin.”
Linkki Jutta Hakalan blogitekstiin:
https://kutuyamk19.blogspot.com/2019/12/tanssielokuvaa-ikaihmisten-kanssa_5.html
Linkki Jutta Hakalan opinnäytetyöhön Hyvän päivän ylistys: Hyvinvointia ikäihmisille tanssielokuvan keinoin:
https://www.theseus.fi/handle/10024/267127
”Havainnoin Isokosken työskentelyä ikäihmisten kanssa opinnäytetyöprosessini yhteydessä. Havaintojeni mukaan elokuvien katselulla ja niiden herättämillä keskusteluilla oli merkitystä ikäihmisten elämään. Usein heidän ainoa kontaktinsa ulkomaailmaan oli kotihoitajan nopea hoivakäynti. Isokosken vierailut ikäihmisten kotona ja hänen kiireetön läsnäolonsa toivat uutta sisältöä arkeen. Elokuvien katselu toi mieleen muistoja ja tunteita, joista syntyi syvällisiä keskusteluja. Elokuvat paransivat elämänlaatua ja toivat esiin sitä maailmaa, johon ei ole enää mahdollista osallistua. Havainnoin kahta ikäihmistä Alinaa ja Kirstiä, joiden kanssa ideoitiin kaksi uutta elokuvaa kevään ja kesän aikana. Alina esiintyi toisessa omassa elokuvassaan, jonka käsikirjoituksesta hän vastasi suurimmaksi osaksi itse.
Havainnoin ikäihmisiä myös hoivakodeissa järjestetyissä Ellin elokuvahetkissä. Osallistujina oli hoivakodin asukkaita sekä päivätoimintaryhmien asiakkaita. Kiinnitin elokuvahetkissä huomiota siihen, että samaistuminen elokuvaan herätti katsojissa voimakkaita tunteita ja äänimaailma syvensi heidän elokuvakokemustaan. Erityisesti musiikki ja luonnonäänet jäivät helposti heidän mieleensä. Muistisairaat jatkoivat keskustelua elokuvista ja niiden tunnelmista jopa päiviä elokuvahetkien jälkeen. Muistisairas ei välttämättä muista onko hän katsonut elokuvia ja mitä niissä tapahtui mutta hän muistaa tunnelman, joka niissä vallitsi.
Isokosken kokemusten mukaan tanssielokuva on osoittautunut erittäin hyväksi ja toimivaksi keinoksi saada toimintakyvyltään huonokuntoinenkin ikäihminen osallistumaan luovaan työskentelyyn. Elokuvat tuovat kyvyn nähdä oma, olosuhteiden vuoksi kaventunut ympäristö uusin silmin. Elokuvissa voi tuoda näkyväksi sen, joka ylittää arkitodellisuuden rajoitteet.
Jokaisen ihmisen olemassaolo on ainutkertainen ja kokemus hyvästä vanhuudesta on yksilöllinen. Elämän rajallisuuden tiedostaminen saa ihmisen sekä elämään vahvemmin tässä hetkessä että elämään merkityksellistä elämää. Elämän tarkoitukselliseksi kokemisella on vahva yhteys ihmisen hyvinvointiin.”
Linkki Jutta Hakalan blogitekstiin:
https://kutuyamk19.blogspot.com/2019/12/tanssielokuvaa-ikaihmisten-kanssa_5.html
Linkki Jutta Hakalan opinnäytetyöhön Hyvän päivän ylistys: Hyvinvointia ikäihmisille tanssielokuvan keinoin:
https://www.theseus.fi/handle/10024/267127
RSS Feed
