Perjantai. Olemme harjoitelleet loppuviikon tiiviisti. Tänään olimme katsomassa kuvauspaikkaa. Mukana oli puvustajamme Niina suurine kestokasseineen. Mitä niissä kasseissa oli? Tietysti roolivaatteitamme, kenkiä, asusteita. Vielä on hankittavaa, kengät ovat väärää väriä, täytyy löytää toiset. Ovatko tossut oikeaa kokoa? Mitä puuttuu vielä? Viikonloppuna lavastaja aloittanee työt kuvauspaikalla. Aiemmin tällä viikolla harjoituksissamme kävi maskeeraaja. Saimme kysyä häneltä monenlaista, esimerkiksi hiuksista, mitä pitäisi tehdä ennen kuvausta.
Torstaina harjoittelimme rooliasuissamme tiettyä kohtausta. Eläydyimme hahmomme ajatusmaailmaan ja kokemuksiin. Se oli kiinnostavaa. Ja naurua riitti taas…
Meillä on vielä viikko harjoitusaikaa. Sitten alkavat kuvaukset. Loppukuun säät hieman jännittävät, sillä osa kohtauksista kuvataan ulkona.
On etuoikeus ja ilo olla ammattitaitoisten tanssitaiteilijoiden ohjauksessa. Tunnen kiitollisuutta kaikesta, mitä projektissa on tapahtunut jo tähän asti. Millaisia työtovereita minulla on ryhmässäni? Yhteinen piirre on se, että heillä kaikilla on tanssitaustaa, enemmän tai vähemmän.
Porukkamme sambakuningatar on Hannele. Annika on ryhmämme voimanainen. Hän on aloittanut tänä vuonna painonnoston. Ritva harrastaa liikuntaa ja on mukana Kulttuurikaveri-toiminnassa. Ullan rakkain harrastus on - yllätys, yllätys - tanssi! Tanssiharrastuksessa hienoa on se, että voi tanssia kaikenikäisenä. On erilaisia tanssin lajeja. Voi tanssia myös yksin.
Oma tämänhetkinen rauhoittavin harrastukseni on uinti. Rauhallinen, meditatiivinen uinti.
Halusin viime vuonna aloittaa uinnin. En ollut käynyt uimahallissa vuosiin. Kesti kuukausia ennen kuin astuin uimahallin ovesta sisään. Miksi? Minulla ei ollut uimapukua. Ajattelin, etten voi mennä tavallisella uimapuvulla, sillä häpesin vartaloani. Harkitsin suojaavamman uima-asun hankkimista, jollaisia monet musliminaiset käyttävät. Sitten kohdalleni osui yksinkertainen musta uimapuku kierrätyskaupassa. Maksoi muutaman euron. Ystäväni kannustamana rohkaistuin menemään vihdoinkin uimahalliin, missä minut nähdään sellaisena kuin olen. Olin päätöksestä onnellinen. Nyt sillä uimapuvulla on uitu vuosi.
Miten ihanaa on pulahtaa siniseen ja turkoosiin veteen ja antaa ajatusten tulla ja mennä. Olen nyt oppinut näkemään vartaloiden monimuotoisuuden. Uinnin aloittaminen on ollut hyvää terapiaa myös kehohäpeään. Jatkoa sille on osallistuminen Oodi iälle -elokuvaprojektiin, jossa opitaan hyväksymään itsensä kauniina, juuri sellaisena kuin on.
Arja
Kuva Arja.
Torstaina harjoittelimme rooliasuissamme tiettyä kohtausta. Eläydyimme hahmomme ajatusmaailmaan ja kokemuksiin. Se oli kiinnostavaa. Ja naurua riitti taas…
Meillä on vielä viikko harjoitusaikaa. Sitten alkavat kuvaukset. Loppukuun säät hieman jännittävät, sillä osa kohtauksista kuvataan ulkona.
On etuoikeus ja ilo olla ammattitaitoisten tanssitaiteilijoiden ohjauksessa. Tunnen kiitollisuutta kaikesta, mitä projektissa on tapahtunut jo tähän asti. Millaisia työtovereita minulla on ryhmässäni? Yhteinen piirre on se, että heillä kaikilla on tanssitaustaa, enemmän tai vähemmän.
Porukkamme sambakuningatar on Hannele. Annika on ryhmämme voimanainen. Hän on aloittanut tänä vuonna painonnoston. Ritva harrastaa liikuntaa ja on mukana Kulttuurikaveri-toiminnassa. Ullan rakkain harrastus on - yllätys, yllätys - tanssi! Tanssiharrastuksessa hienoa on se, että voi tanssia kaikenikäisenä. On erilaisia tanssin lajeja. Voi tanssia myös yksin.
Oma tämänhetkinen rauhoittavin harrastukseni on uinti. Rauhallinen, meditatiivinen uinti.
Halusin viime vuonna aloittaa uinnin. En ollut käynyt uimahallissa vuosiin. Kesti kuukausia ennen kuin astuin uimahallin ovesta sisään. Miksi? Minulla ei ollut uimapukua. Ajattelin, etten voi mennä tavallisella uimapuvulla, sillä häpesin vartaloani. Harkitsin suojaavamman uima-asun hankkimista, jollaisia monet musliminaiset käyttävät. Sitten kohdalleni osui yksinkertainen musta uimapuku kierrätyskaupassa. Maksoi muutaman euron. Ystäväni kannustamana rohkaistuin menemään vihdoinkin uimahalliin, missä minut nähdään sellaisena kuin olen. Olin päätöksestä onnellinen. Nyt sillä uimapuvulla on uitu vuosi.
Miten ihanaa on pulahtaa siniseen ja turkoosiin veteen ja antaa ajatusten tulla ja mennä. Olen nyt oppinut näkemään vartaloiden monimuotoisuuden. Uinnin aloittaminen on ollut hyvää terapiaa myös kehohäpeään. Jatkoa sille on osallistuminen Oodi iälle -elokuvaprojektiin, jossa opitaan hyväksymään itsensä kauniina, juuri sellaisena kuin on.
Arja
Kuva Arja.
RSS Feed