Miten kuvauskammoinen päätyi tanssielokuvaan?
Miten ihminen, jolle vanheneminen on vaikea asia, päätyi lyhytelokuvaan kypsään ikään ehtineistä naisista? Käsittämätöntä!
Toukokuun alussa sain ILMI Ö:n yhteisöteatteriryhmämme kautta mainoksen ”Esiintyjäksi elokuvaan?”. Kyse oli Myrskyryhmän Oodi iälle -lyhytelokuvasta, tanssielokuvasta. Ilmoituksessa kerrottiin, että 13.5. on koe-esiintyminen helsinkiläisessä tanssikoulussa. Taivas! Koe-esiintyminen!
Uskaltaisinko ilmoittautua ja haluaisinko ylipäätään lähteä mukaan johonkin, jossa korostetaan ikää ja vanhenemista? Minähän kapinoin vanhenemista vastaan. Edellinen vuosi oli mullistanut elämäni. Olin saanut kokea niin paljon!
Houkuttelevaa ilmoituksessa oli se, että koreografia luodaan yhdessä esiintyjien kanssa. Rohkeaa oli se, että vähissä vaatteissa esiintyminen on elokuvan ydintä. Se olisi haaste! Ihmiselle, joka häpeää vartaloaan ja ikääntymistään. Ihmiselle, joka ei ole mielestään kuvauksellinen. Inhoan monia sanoja, joita käytetään ikääntyneistä ihmisistä. Ilmoituksessa kerrottiin, että on kyse kypsään ikään ehtineiden naisten kapinasta. Se kuulosti hyvältä. Kapina, se sopii minun ajatusmaailmaani.
Päätös lähteä mukaan tällaiseen projektiin oli rohkea. Houkuttelevaa oli se, että saisi työskennellä ammattilaisten kanssa ja kokea jotakin oikeaa, taidetta, jolla on tavoite ja yleisö, jotakin arvokasta.
Uteliaisuus kokea jotakin uutta ja erilaista voitti.
Ilmoittauduin koe-esiintymiseen ja sain kutsun siihen. Sitten - täysin yllättäen - myöhemmin toukokuussa tuli kutsu koekuvausten osaan kaksi. Mitä? Ei voi olla totta. Ensimmäisessä koe-esiintymisessä oli mielestäni niin monia, jotka sopisivat minua paremmin projektiin. No, hyvä! Menen! Ja sitten myöhemmin ihmeekseni sain kutsun elokuvaprojektiin! Se tuntui mahtavalta. Tunsin, että ohjaajat olivat nähneet minussa jotakin. Olin ylpeä itsestäni.
Harjoitukset alkoivat kesäkuun alkupuolella. Meitä on yhteensä viisi naista, jotka valittiin mukaan. Kesäkuun harjoitusten ja työpajojen aikana aloin tutustua heihin ja ohjaajiin ja hiukan myös ikääntyneisiin naisiin, jotka ovat ideoineet käsikirjoitusta. Meistä viidestä naisesta osalla on kokemusta tanssimisesta.
Minulla ei, mutta so what?
Arja
Kuva: Arja
Arja on valikoinut tanssielokuvaan avoimen haun, koe-esiintymisen eli castingin kautta. Hän kirjoittaa kokemuksistaan elokuvaprosessissa.
Lue lisää IloNovin blogista: https://ilonovi.com/blogi/kuhinaa-koe-esiintymisessa-ihanat-naiset-tanssisalissa/
Miten ihminen, jolle vanheneminen on vaikea asia, päätyi lyhytelokuvaan kypsään ikään ehtineistä naisista? Käsittämätöntä!
Toukokuun alussa sain ILMI Ö:n yhteisöteatteriryhmämme kautta mainoksen ”Esiintyjäksi elokuvaan?”. Kyse oli Myrskyryhmän Oodi iälle -lyhytelokuvasta, tanssielokuvasta. Ilmoituksessa kerrottiin, että 13.5. on koe-esiintyminen helsinkiläisessä tanssikoulussa. Taivas! Koe-esiintyminen!
Uskaltaisinko ilmoittautua ja haluaisinko ylipäätään lähteä mukaan johonkin, jossa korostetaan ikää ja vanhenemista? Minähän kapinoin vanhenemista vastaan. Edellinen vuosi oli mullistanut elämäni. Olin saanut kokea niin paljon!
Houkuttelevaa ilmoituksessa oli se, että koreografia luodaan yhdessä esiintyjien kanssa. Rohkeaa oli se, että vähissä vaatteissa esiintyminen on elokuvan ydintä. Se olisi haaste! Ihmiselle, joka häpeää vartaloaan ja ikääntymistään. Ihmiselle, joka ei ole mielestään kuvauksellinen. Inhoan monia sanoja, joita käytetään ikääntyneistä ihmisistä. Ilmoituksessa kerrottiin, että on kyse kypsään ikään ehtineiden naisten kapinasta. Se kuulosti hyvältä. Kapina, se sopii minun ajatusmaailmaani.
Päätös lähteä mukaan tällaiseen projektiin oli rohkea. Houkuttelevaa oli se, että saisi työskennellä ammattilaisten kanssa ja kokea jotakin oikeaa, taidetta, jolla on tavoite ja yleisö, jotakin arvokasta.
Uteliaisuus kokea jotakin uutta ja erilaista voitti.
Ilmoittauduin koe-esiintymiseen ja sain kutsun siihen. Sitten - täysin yllättäen - myöhemmin toukokuussa tuli kutsu koekuvausten osaan kaksi. Mitä? Ei voi olla totta. Ensimmäisessä koe-esiintymisessä oli mielestäni niin monia, jotka sopisivat minua paremmin projektiin. No, hyvä! Menen! Ja sitten myöhemmin ihmeekseni sain kutsun elokuvaprojektiin! Se tuntui mahtavalta. Tunsin, että ohjaajat olivat nähneet minussa jotakin. Olin ylpeä itsestäni.
Harjoitukset alkoivat kesäkuun alkupuolella. Meitä on yhteensä viisi naista, jotka valittiin mukaan. Kesäkuun harjoitusten ja työpajojen aikana aloin tutustua heihin ja ohjaajiin ja hiukan myös ikääntyneisiin naisiin, jotka ovat ideoineet käsikirjoitusta. Meistä viidestä naisesta osalla on kokemusta tanssimisesta.
Minulla ei, mutta so what?
Arja
Kuva: Arja
Arja on valikoinut tanssielokuvaan avoimen haun, koe-esiintymisen eli castingin kautta. Hän kirjoittaa kokemuksistaan elokuvaprosessissa.
Lue lisää IloNovin blogista: https://ilonovi.com/blogi/kuhinaa-koe-esiintymisessa-ihanat-naiset-tanssisalissa/
RSS Feed