Oodi iälle -elokuvan harjoitukset ja työpajat Espoossa jatkuivat heinäkuun viimeisellä viikolla. Olimme myös tutustumassa kuvauspaikkaan. Sää suosi meitä: aurinkoa, lämpöä, varjoa, lempeää tuulta, hyvää tuulta. Miten kaunis luonto onkaan! Kallioinen ranta, meren sini, puiden vehreys, veden kimallus auringossa…Puut, joihin voi nojata, joita voi halata. Ohjaajamme olivat nähneet vaivaa ja valmistaneet kahvit ja teet termospulloihin. Nautimme taukokahvit ja -teet keskellä kauneinta kesää upeissa rantamaisemissa.
Jos luulet, että tanssikuviosarjojen oppiminen on helppoa, erehdyt! Mikä liike tulikaan tämän jälkeen? Entä sen jälkeen? Toistoa, toistoa, jotta aivosi suostuisivat ottamaan kuviot omikseen. Ja silti voi erehtyä. Oppia, unohtaa, erehtyä. Sitähän tämä elämäkin on.
Liikkeistämme rannalla innostui myös pienenpieni poika. Hän hymyili, heilutteli itseään ja pyllähti ihanan pehmeästi rantahiekalle. Vain lapsi voi tehdä sen. Niin pehmeästi.
Kuvauspaikkaan tutustumassa olivat myös puvustaja ja kuvaaja. Edellisenä päivänä puvustaja oli tuonut harjoituksiin isot kassilliset roolivaatteita sovitettavaksi. En ole nauranut niin makeasti pitkään aikaan kuin puettuani minulle tarkoitetut vaatteet päälleni. Katsoessani peiliin ihmettelin, kuka tuo ihminen oikein on, mitä hänen päässään liikkuu. Ohjaajiemme Katin ja Ellin pyynnöstä totuttelimme roolihahmoihimme pienten harjoitusten avulla. Sain jo vähän kiinni siitä, millainen minun hahmoni voisi olla. Rantakohtausta varten puvustajalla oli mukanaan uimapukuja, hattuja ja asusteita. Minulle hän oli hankkinut aivan ihastuttavan kirkkaanpunaisen uimapuvun! Se sopi minulle täydellisesti. Rakastuin siihen silmänräpäyksessä.
Elän niin vahvasti mukana projektissa, että kuvittelin meidät, elokuvan kapinaan nousseet naiset, soittamassa täysillä afrikkalaisia rumpuja yhdessä muiden, eri-ikäisten ihmisten kanssa, myös lasten kanssa, työpajassa, jollaisessa olin tällä ja viime viikolla. Afrikkalaisen tanssin ja rumpumusiikin työpajassa.
Harjoitukset jatkuvat ensi viikolla. Hiottavaa riittää. Toivottavasti ehdimme oppia, erehtyä ja hioa riittävästi. Kuvaukset ovat elokuun loppupuolella.
Myös mustikka-aika jatkuu.
Taidanpa lähteä nyt metsään!
Lähde sinäkin, jos voit. Metsäterapiaan, vaikket saisi ainuttakaan marjaa.
Arja
Arja on valikoinut tanssielokuvaan avoimen haun, koetanssin eli castingin kautta. Arja kirjoittaa kokemuksistaan elokuvaprosessissa.
Lue Arjan aiemmista kokemuksista Myrskyryhmän blogista: https://www.myrskyryhma.fi/kulttuurinen-vanhustyouml/kuvauskammoinen-tanssielokuvaan
Kuva Elli Isokoski.
Jos luulet, että tanssikuviosarjojen oppiminen on helppoa, erehdyt! Mikä liike tulikaan tämän jälkeen? Entä sen jälkeen? Toistoa, toistoa, jotta aivosi suostuisivat ottamaan kuviot omikseen. Ja silti voi erehtyä. Oppia, unohtaa, erehtyä. Sitähän tämä elämäkin on.
Liikkeistämme rannalla innostui myös pienenpieni poika. Hän hymyili, heilutteli itseään ja pyllähti ihanan pehmeästi rantahiekalle. Vain lapsi voi tehdä sen. Niin pehmeästi.
Kuvauspaikkaan tutustumassa olivat myös puvustaja ja kuvaaja. Edellisenä päivänä puvustaja oli tuonut harjoituksiin isot kassilliset roolivaatteita sovitettavaksi. En ole nauranut niin makeasti pitkään aikaan kuin puettuani minulle tarkoitetut vaatteet päälleni. Katsoessani peiliin ihmettelin, kuka tuo ihminen oikein on, mitä hänen päässään liikkuu. Ohjaajiemme Katin ja Ellin pyynnöstä totuttelimme roolihahmoihimme pienten harjoitusten avulla. Sain jo vähän kiinni siitä, millainen minun hahmoni voisi olla. Rantakohtausta varten puvustajalla oli mukanaan uimapukuja, hattuja ja asusteita. Minulle hän oli hankkinut aivan ihastuttavan kirkkaanpunaisen uimapuvun! Se sopi minulle täydellisesti. Rakastuin siihen silmänräpäyksessä.
Elän niin vahvasti mukana projektissa, että kuvittelin meidät, elokuvan kapinaan nousseet naiset, soittamassa täysillä afrikkalaisia rumpuja yhdessä muiden, eri-ikäisten ihmisten kanssa, myös lasten kanssa, työpajassa, jollaisessa olin tällä ja viime viikolla. Afrikkalaisen tanssin ja rumpumusiikin työpajassa.
Harjoitukset jatkuvat ensi viikolla. Hiottavaa riittää. Toivottavasti ehdimme oppia, erehtyä ja hioa riittävästi. Kuvaukset ovat elokuun loppupuolella.
Myös mustikka-aika jatkuu.
Taidanpa lähteä nyt metsään!
Lähde sinäkin, jos voit. Metsäterapiaan, vaikket saisi ainuttakaan marjaa.
Arja
Arja on valikoinut tanssielokuvaan avoimen haun, koetanssin eli castingin kautta. Arja kirjoittaa kokemuksistaan elokuvaprosessissa.
Lue Arjan aiemmista kokemuksista Myrskyryhmän blogista: https://www.myrskyryhma.fi/kulttuurinen-vanhustyouml/kuvauskammoinen-tanssielokuvaan
Kuva Elli Isokoski.
RSS Feed