Blog Archives

Elämä on nyt !

27/8/2024

Elokuinen kuvausviikko. Pitkiä päiviä. Sää suosi kuin suosikin ulkona tapahtuvia kuvauksia. Viimeisenä päivänä taivaalle ilmestyi uhkaavia pilviä, mutta selvisimme niistä pelkällä säikähdyksellä. Suunnitellut kuvaukset saatiin tehdyksi aikataulun mukaisesti.

Kuvauspäivä alkoi maskeeraajan tuolissa istuen ja puvustajan pakeilla käyden. Sitten kuljetus kuvauspaikalle. Siihen, että lähellä häärii iso joukko ammattilaisia ja itse yrittää keskittyä sekä pysyä omassa ”kuplassaan”, tottuu ihmeen nopeasti. Ympärillä kuvaajat, äänittäjä, ”runner”, lavastaja, ohjaajat, tuottajat, maskeeraaja, puvustaja, apulaiset.
Hiljaisuus! Kuvaus. Ääni? Ääni käy. Kamera? Käy. Kuva 10, otto 6. Olkaa hyvät!

Koskaan elämässäni en ole saanut sellaista palvelua kuin kuvauspäivinä. Onko kylmä?
Tässä takki, ole hyvä. Aamutakki päälle, aamutakki pois. Yritä pysyä lämpimänä!
Kuvauspäivien ruokahuolto oli erinomainen.

Mokasinko? Aivan varmasti. Olin myös sekoittanut idutusryhmäläisten nimet. Pyysin heiltä anteeksi. Kun kuvaukset päättyivät heidän osaltaan, erosimme ystävinä. Esiintyjien osalta projekti päättyi kuvauksiin. Ohjaajien työ jatkuu, elokuvan työstäminen jatkuu.

Oli hieno kokemus olla mukana tässä projektissa. Sain tutustua elokuvan teon maailmaan ja tehdä työtä näiden upeiden ihmisten kanssa.
Mitä projektista jää mieleen? Muistoja.
Muistoja aurinkoisista kesäpäivistä, merestä, kimaltelevasta vedestä, pehmeästä hiekasta jalkojemme alla. Muistoja naurusta, yhdessä tekemisestä, taukoteestä…

Kiitän osaltani kaikkia projektissa mukana olleita. Lyhytelokuvan työnimeltään ”Oodi iälle” on tarkoitus valmistua joulukuuhun mennessä. Arvaa, jännittääkö kun on ensi-ilta!
Kiitän sinua, lukijamme, että olet ollut matkassamme mukana. Toivon, että saat tanssielokuvasta rohkaisua elää omannäköistäsi elämää. Kaikki on tässä ja nyt. Elämä on nyt.

Arja, entinen nuori.

Kuva Tuomas Pakka.

0 Comments

Jännittää - mokaanko?

20/8/2024

0 Comments

Harjoittelut on nyt harjoiteltu. Meidän pitäisi olla valmiit tulevaa varten - työnimeltään Oodi iälle -tanssilyhytelokuvan kuvauksia. Olemmeko valmiit? Ohjaajan mielestä olemme. Entä omasta mielestä? Kyllä ja ei. Aina voisi tehdä roolinsa paremmin, harjoitella ja hioa lisää, mutta aika on rajallinen. Kaikki on tuotannossa sovittu: kuvauspaikat, -päivät, kellonajat, maskeeraus, puvustus, lavastus, kuljetukset, kuvaus, äänitys. Kaikki. Apulaisohjaaja Elli vielä soittelee avustajille.

Mitä jos unohtaa kameran jo käydessä tanssiaskelten järjestyksen? Apua!
Ohjaajamme Kati Kallio sanoi kuitenkin meille, että moka on lahja. Ei haittaa mitään, jos sattuu mokaamaan. Joskus se voi tehdä kohtauksen jopa paremmaksi.

Takanamme on taas varsin tiivis harjoitusviikko. Viikonloppuna kannattaa levätä ja kerätä voimia tuleviin, ehkä pitkiinkin kuvauspäiviin. Ja välttää ruuhkia. Korona on lisääntynyt. On tärkeää pysyä terveenä.

Projektissamme ovat mukana myös idutusryhmäläiset, jotka ovat olleet ideoimassa elokuvan käsikirjoitusta Elli Isokosken kanssa. Valma sanoi kerran, että ikä on saavutettu etu. Jäin miettimään, mitä se tarkoittaa. Olisiko niin, että hän tarkoittaa sitä, että on tavallaan etuoikeus, jos on saanut elää pitkään; nähdä ja kokea paljon, saada oppia elämästä. Juuri sitä Valma tarkoitti. Niin monelle se ei ole mahdollista. Veikö levinnyt rintasyöpä, kuten ystäväni? Tappoiko pommi, kaatuiko rintamalla vai veikö huumeet nuorena?

Paula eli kymmenen vuotta yhdessä koiransa kanssa. He ymmärsivät toisiaan jo pelkästä katseesta. Ihmisen ja koiran yhteiselo, läheinen ystävyys, lämpö. Kun lemmikin tuli aika lähteä koirien taivaaseen, Paula tunsi kuin rautahaarniskan laskeutuvan selkäänsä surressaan. Toivottavasti minun parhaat ystäväni ja terapeuttini Honey ja Tammy, jotka lähtivät jo vuosia sitten, olivat vastassa taivaan portilla, kirmaten yhdessä vihreille niityille vapaina kivusta ja kärsimyksestä.

Eräänä yönä Paula heräsi siihen, että kuuli äänen, joka sanoi: ”Minun on hyvä olla.” Koko huone täyttyi valosta. Kaikki hohti kullankeltaisena. Haarniska putosi selästä ja hän tunsi rauhan laskeutuvan kehoonsa ja sieluunsa. Hän oli taas onnellinen. Kuultuani tarinan mietin, voisiko tämän tuntemamme elämän lisäksi olla jotakin muuta. Voisiko elämä jatkua jossakin muussa muodossa, mitä emme tiedä ja tunne.

Olemme Hannelen kanssa monesti istuneet samassa ratikassa mennessämme tai tullessamme harjoituksista. Tuntuu hyvältä mennä duuniin. Olemme tunteneet itsemme hyödyllisiksi. Meillä on tehtävä; olemme mukana projektissa. Suomessa kun joskus ajatellaan, että jopa viiskymppiset ovat liian vanhoja palkattaviksi työhön. Miksi? Eikö Suomessa olekaan pulaa työntekijöistä? Vuosia on puhuttu siitä, että työuria pitäisi pidentää. Kauniit sanat senioreiden palkkaamisesta ja todellisuus ovat kaukana toisistaan. Eiköhän asialle voisi tehdä jotakin, jos haluttaisiin…

No, katseet rohkeasti kohti tulevaa kuvausviikkoa!
Lukijamme, pidä meille peukkuja, että onnistuisimme ja että sää suosisi meitä kuvauspäivinä.

Teksti Arja.
Kuva harjoituksista Elli Isokoski.

0 Comments

Sukella syvään – muista hengittää

12/8/2024

0 Comments

Perjantai. Olemme harjoitelleet loppuviikon tiiviisti. Tänään olimme katsomassa kuvauspaikkaa. Mukana oli puvustajamme Niina suurine kestokasseineen. Mitä niissä kasseissa oli? Tietysti roolivaatteitamme, kenkiä, asusteita. Vielä on hankittavaa, kengät ovat väärää väriä, täytyy löytää toiset. Ovatko tossut oikeaa kokoa? Mitä puuttuu vielä? Viikonloppuna lavastaja aloittanee työt kuvauspaikalla. Aiemmin tällä viikolla harjoituksissamme kävi maskeeraaja. Saimme kysyä häneltä monenlaista, esimerkiksi hiuksista, mitä pitäisi tehdä ennen kuvausta.

Torstaina harjoittelimme rooliasuissamme tiettyä kohtausta. Eläydyimme hahmomme ajatusmaailmaan ja kokemuksiin. Se oli kiinnostavaa. Ja naurua riitti taas…
Meillä on vielä viikko harjoitusaikaa. Sitten alkavat kuvaukset. Loppukuun säät hieman jännittävät, sillä osa kohtauksista kuvataan ulkona.

On etuoikeus ja ilo olla ammattitaitoisten tanssitaiteilijoiden ohjauksessa. Tunnen kiitollisuutta kaikesta, mitä projektissa on tapahtunut jo tähän asti. Millaisia työtovereita minulla on ryhmässäni? Yhteinen piirre on se, että heillä kaikilla on tanssitaustaa, enemmän tai vähemmän.
Porukkamme sambakuningatar on Hannele. Annika on ryhmämme voimanainen. Hän on aloittanut tänä vuonna painonnoston. Ritva harrastaa liikuntaa ja on mukana Kulttuurikaveri-toiminnassa. Ullan rakkain harrastus on - yllätys, yllätys - tanssi! Tanssiharrastuksessa hienoa on se, että voi tanssia kaikenikäisenä. On erilaisia tanssin lajeja. Voi tanssia myös yksin.

Oma tämänhetkinen rauhoittavin harrastukseni on uinti. Rauhallinen, meditatiivinen uinti.
Halusin viime vuonna aloittaa uinnin. En ollut käynyt uimahallissa vuosiin. Kesti kuukausia ennen kuin astuin uimahallin ovesta sisään. Miksi? Minulla ei ollut uimapukua. Ajattelin, etten voi mennä tavallisella uimapuvulla, sillä häpesin vartaloani. Harkitsin suojaavamman uima-asun hankkimista, jollaisia monet musliminaiset käyttävät. Sitten kohdalleni osui yksinkertainen musta uimapuku kierrätyskaupassa. Maksoi muutaman euron. Ystäväni kannustamana rohkaistuin menemään vihdoinkin uimahalliin, missä minut nähdään sellaisena kuin olen. Olin päätöksestä onnellinen. Nyt sillä uimapuvulla on uitu vuosi.

Miten ihanaa on pulahtaa siniseen ja turkoosiin veteen ja antaa ajatusten tulla ja mennä. Olen nyt oppinut näkemään vartaloiden monimuotoisuuden. Uinnin aloittaminen on ollut hyvää terapiaa myös kehohäpeään. Jatkoa sille on osallistuminen Oodi iälle -elokuvaprojektiin, jossa opitaan hyväksymään itsensä kauniina, juuri sellaisena kuin on.
Arja
Kuva Arja.

0 Comments

”Kesäloma” on ohi – hiottavaa riittää!

5/8/2024

0 Comments

Oodi iälle -elokuvan harjoitukset ja työpajat Espoossa jatkuivat heinäkuun viimeisellä viikolla. Olimme myös tutustumassa kuvauspaikkaan. Sää suosi meitä: aurinkoa, lämpöä, varjoa, lempeää tuulta, hyvää tuulta. Miten kaunis luonto onkaan! Kallioinen ranta, meren sini, puiden vehreys, veden kimallus auringossa…Puut, joihin voi nojata, joita voi halata. Ohjaajamme olivat nähneet vaivaa ja valmistaneet kahvit ja teet termospulloihin. Nautimme taukokahvit ja -teet keskellä kauneinta kesää upeissa rantamaisemissa.

Jos luulet, että tanssikuviosarjojen oppiminen on helppoa, erehdyt! Mikä liike tulikaan tämän jälkeen? Entä sen jälkeen? Toistoa, toistoa, jotta aivosi suostuisivat ottamaan kuviot omikseen. Ja silti voi erehtyä. Oppia, unohtaa, erehtyä. Sitähän tämä elämäkin on.

Liikkeistämme rannalla innostui myös pienenpieni poika. Hän hymyili, heilutteli itseään ja pyllähti ihanan pehmeästi rantahiekalle. Vain lapsi voi tehdä sen. Niin pehmeästi.

Kuvauspaikkaan tutustumassa olivat myös puvustaja ja kuvaaja. Edellisenä päivänä puvustaja oli tuonut harjoituksiin isot kassilliset roolivaatteita sovitettavaksi. En ole nauranut niin makeasti pitkään aikaan kuin puettuani minulle tarkoitetut vaatteet päälleni. Katsoessani peiliin ihmettelin, kuka tuo ihminen oikein on, mitä hänen päässään liikkuu. Ohjaajiemme Katin ja Ellin pyynnöstä totuttelimme roolihahmoihimme pienten harjoitusten avulla. Sain jo vähän kiinni siitä, millainen minun hahmoni voisi olla. Rantakohtausta varten puvustajalla oli mukanaan uimapukuja, hattuja ja asusteita. Minulle hän oli hankkinut aivan ihastuttavan kirkkaanpunaisen uimapuvun! Se sopi minulle täydellisesti. Rakastuin siihen silmänräpäyksessä.

Elän niin vahvasti mukana projektissa, että kuvittelin meidät, elokuvan kapinaan nousseet naiset, soittamassa täysillä afrikkalaisia rumpuja yhdessä muiden, eri-ikäisten ihmisten kanssa, myös lasten kanssa, työpajassa, jollaisessa olin tällä ja viime viikolla. Afrikkalaisen tanssin ja rumpumusiikin työpajassa.

Harjoitukset jatkuvat ensi viikolla. Hiottavaa riittää. Toivottavasti ehdimme oppia, erehtyä ja hioa riittävästi. Kuvaukset ovat elokuun loppupuolella.
Myös mustikka-aika jatkuu.
Taidanpa lähteä nyt metsään!
Lähde sinäkin, jos voit. Metsäterapiaan, vaikket saisi ainuttakaan marjaa.
Arja

Arja on valikoinut tanssielokuvaan avoimen haun, koetanssin eli castingin kautta. Arja kirjoittaa kokemuksistaan elokuvaprosessissa.
Lue Arjan aiemmista kokemuksista Myrskyryhmän blogista: https://www.myrskyryhma.fi/kulttuurinen-vanhustyouml/kuvauskammoinen-tanssielokuvaan
Kuva Elli Isokoski.

0 Comments

Elämä on nyt !

Jännittää - mokaanko?

Sukella syvään – muista hengittää

”Kesäloma” on ohi – hiottavaa riittää!

Mervi Leivo

Archives

Categories

​

Elämä on nyt !

Jännittää - mokaanko?

Sukella syvään – muista hengittää

”Kesäloma” on ohi – hiottavaa riittää!

Mervi Leivo

Archives

Categories